Ajatuksen voimalla

Miten paljon erilaisia ajatuksia tuleekaan päivän aikaan mieleen tai tekoihin. Miten paljon vaikuttaa se millaisella olotilalla otan niitä ajatuksia vastaan tai kerromme. Kaikkia ajatuksia on mahdotonta saada ulospäin näkyväksi, varmasti kaikkia ei tarvitsekaan. Palavereissa tai työssään pyritään saamaan keskittyminen siihen asiaan mitä ollaan tekemässä, eikä se aina ole helppoa keskittyä – ajatus katkeaa aika ajoin. Kehokieli näyttää yleensä sen mitä haluaisimme sanoa. Oma käyttäytyminen voi kertoa levottomuudesta ja vaikeudesta keskittyä. Oma levottomuus voi vaikuttaa vastapuolen keskittymiseen. Vaikeus keskittyä asiaan, saattaa vaikuttaa asian sisällön muuttumiseen ja ytiminen katoamiseen. Joskus vain oma halu kertoa jokin asia niin paljon, että unohdamme mitä olemme sanomassa.

Joskus oma olotila on sellainen, että kehollisesti on vaikea keskittyä olemaan paikallaan. Palaverissa istutaan pyörivissä tuolissa, voi keinuminen ja heiluminen alkaa vaikuttaa omaa sekä muiden keskittymiseen. Vaikea pysyä paikalla, jatkuva liike alkaa hermostuttaa muitakin. Entä jos palaverissa olisi ”ei pyörivät/keinuvat” tuolit tai ei olisi rullia alla. Vaikka tuoli olisi haasteellinen istuttava, niin silti liike ei ole niin häiritsevä – myöskään itselleen. Joskus kävi etäpalaverissa, jossa osallistuja istui keinuvassa tuolissa – välillä ollen kaukana tietokoneen kamerasta ja välillä koko naaman täyttäessä oman näyttöni. Jostakin syystä keskityin toisen tekemiseen enemmän kuin käsiteltävään asiaan. Ei haittaa, jos on hermostunut ja jännittynyt, kuitenkin voimme millaisella tuolilla istumme ja siihen millaisella olotilalla olemme palaverissa. Tämä etäpalaverin anti jäi valitettavasti laihaksi.

Joskus on käynyt, että haluan kertoa ajatukseni heti – ilman että annan edes tilaa muille. Aletaan puhua toisen puhumisen päälle. Hermostutaan kun ei saakaan sanottua sitä asiaa. Vielä kun monen yrityksen jälkeen saa mahdollisuuden sanoa asiansa, niin ei saakaan enää kiinni asiasta mitä oli sanomassa. Sitten sanon jotakin mikä yleensä ei liity suoraan asiaan. Omat muistiinpanot voivat helpottaa tätä tilannetta, jolloin pääsee paremmin jäsentelemään puhuttavia asioita. Myös samalla voi rauhoittaa myös omaa ulosantia – eikä keskustelu mene vain asioiden heittelyksi ja tunnekuohuksi. 

Olen huomannut usein pyörittäväni käsissä jotakin, esim. kynää. Tämä osaltaan rauhoittaa minua keskittymään keskustelussa. Ajatukseni keskittyvät tällöin paremmin asiaan, kun saan tehdä motorista liikettä. Siksi myös kävelypalaverit sopivat toisille loistavasti, kun ei tarvitse kokoaikaista katsekontaktia puhujaan ja samalla tulee liike, joka rauhoittaa. Ajatukset tulevat edelleen varmasti samaan malliin kuin ennekin, mutta keskittyminen on helpompaa ja rennompaa – ainakin itselleni. 

Ajatuksia tulee paljon päivän aikana ja kaikkia ei tarvitse sanoa ääneen. Joskus pieni hetken odottaminen, kun avaan suunsa ja kertoo mielipiteensä, voi vaikuttaa, että asia on asiallisempi ja paremmin jäsennelty. Kokonaisuudessaan on hienoa, että meille tulee ajatuksia, koska ne luovat myös ideoita. Se ettemme muista kaikkia, niin ei ole vaarallista. Me saamme (on lupa) olla erilaisia, myös ajattelutavoiltamme ja muistisäännöiltämme. Voimme vain tehdä omia muistisääntöjä ja tapoja, joilla saamme ne asiat ulos kerrottua sekä muistiin. Tunnista millainen olet ihmisenä keskustelijana ja asioiden ulostuottajana, millaiset asiat ovat juuri sinulle tärkeitä keskittymisen kannalta. Anna siis tilaa myös ajattelulle ja myös ei aktiiviselle ajattelulle. On vain hienoa huomata, miten selviää elämässä näin uniikilla ajattelutavalla. Vain onko minulla sittenkään uniikki ajattelutapa?