DigiDystopia: Nykynuorten digitaantuma

”Kaikki olettaa, että meidän ikäiset tietää kaiken ja on syntynyt puhelin
kädessä. Meille ei oo opetettu perustaitojakaan.”

Lainaus on Digi- ja väestöviraston vuonna 2020 teettämästä Digitaitokartoituksesta. Kartoituksen mukaan suomalaisten digitaidot ovat pääosin hyvällä tasolla. Nuorten osaaminen digitaidoissa on vanhempia enemmän tiedon kriittisessä arvioinnissa kuin varsinaisessa tietoteknisen järjestelmän tai laitteen käytön osaamisessa.

Vaikka kartoituksen mukaan nuoret ovat taitavia tietynlaisessa digitaalisen maailman toiminnassa (esim. some), kuitenkaan taidot eivät usein riitä digitaalisissa palveluissa hakemuksien tekemiseen tai pankkiasiointiin. Esimerkiksi korkeakoulussa tai sähköisten palveluiden käytössä ongelmia, koska palvelun tarjoajan näkökulmasta itsestäänselvyytenä koetut asiat, kuten liitetiedostojen käsittelyt, eivät ole kaikille nuorille tuttuja.

Tämä kuulostaa todella hurjalta näin tällaisia palveluita koodaavana, ensi vuonna vasta itsekin nuorisolain nuoruus-määritelmän ulkopuolelle pyörähtävänä sekä yhden tulevaisuuden nuoren maailmaan pyöräyttäneenä. Miten tälläiseen tilanteeseen on päädytty?

Digitaantuma vai jotain muuta?

Tämä kirjoitus sai kimmokkeen julkaisusta, jossa pohdittiin miten “iPadit, kännykät ja peliohjaimet käsissään syntyneet nuoret ovat luonnostaan seuraavia koodareita”. Kukin konna hymähti penkissään ja julkaisu herätti keskustelua toimistolla - ei siksi että “nykynuoriso” olisi jotenkin taas lähtökohtaisesti pilalla tai haluttaisiin muuten vaan kiusata veetejä, vaan siksi, että oletus on kummallinen. Jos ajat taksia Teslalla, antaako sillä ajokilometrit tietotaitoa/kokemusta/mielenkiintoa korjata manuaalivaihteisen dieselauton varikolla? Pelkkä nykyajan älylaitteiden käyttö tee tulevaisuuden koodaria, efekti voi olla jopa päinvastainen.

Siinä missä “ennen vanhaan” käyttöliittymät olivat mitä olivat ja kaikki tarvittava digi piti itse etsiä, tietää ja toteuttaa, on nykypäivän digi käyttäjälleen erittäin pelkistettyä, yksinkertaista ja ohjaavaa - jopa puoliautomaattista. Toki tämä on tavoitetila ja tähän myös Koodersillakin pyritään, että se koodin toiminnallisuus on asiakkaalle juuri sitä, mutkatonta ja vaivatonta arjen apua.

Määrittävätkö digitaidot palveluntarjoajat vai palveluja käyttävät nuoret?

Sen sijaan, että olettaisi lapsen (omansa tai lapsenlapsensa) olevan diginatiivi automaattisesti heti syntyjään (vaikka lapsi olisi syntynyt aina 2000, 2010, 2020 jnejne. jälkeen), pitäisi itse ensin vanhempana mahdollistaa ympäristö, että lapsi voisi sellaiseksi oppia. Kehitys on kehittynyt vuosi vuodelta uudet sukupolvet erkanevat jatkuvasti laitteiden “fyysisestä” puolesta ja manuaalisesti tehtävistä välivaiheista erilaisissa käyttöönotoissa. Huomaan ilmiön hivuttautuvan myös lähelle itseäni: jostain syystä vanhempien uusi reititin ei alkuasennuksessa mobiilisovelluksen kautta alkanut taianomaisesti ja automaattisesti toimimaan: nettiboksikultarakas, minä minä voi tehdä toisin, jotta alkaisit toimia, kun et tässä pelkistetyssä käyttöliittymässäsi kerro minulle mikä menee pieleen?

Koodaaminen edelleen vielä lähtökohtaisesti tapahtuu tietokoneelta käsin eli läppäriltä tai pöytätietokoneelta käyttäen fyysistä näppäimistöä. Kyllä, luit oikein, old school desktop ja mekaaniset näppäimistöt ovat vielä sittenkin olemassa! Jos haluat koodariksi (tai haluat lapsesi olevan), sinun on osattava käyttää perinteistä qwerty-näppäimistöä sekä hiirtä. Siksikin tätä tekstiä väsäävän koodarin on todella vaikea käsittää, miten on edes mahdollista, jos tätänykyä osa tietojenkäsittelytieteitä opiskelemaan lähteneet eivät ole välttämättä ole koskaan edes käyttäneet tietokonetta (kuulemma!).

Tietynlaisten motoristen taitojen kohdattua vaatimukset (jos näin voi sanoa), tulee myös henkisen pääoman olla jotain koodauksen mahdollistavaa. Koodariksi täytyykin olla jonkinlaista sisäistä paloa, useimmiten se on jonkintasoista tietsikkaharrastuneisuutta lapsuudesta tai nuoruudesta asti. Eihän nuotiokaan pala pelkällä tulitikulla, täytyy olla myös jotain mitä polttaa.

Jos nyt tämä tekstikalikka sai lukijansa älähtämään siellä toisella puolella, niin muista opettaa jälkikasvullesi digitaitojen lisäksi myös jotain vaikkapa verokortin tekemisestä, Kelaan liitteiden lähettämisestä tai muuta yhteiskunnallisesta “hiljaisesta tiedosta”. Ei niitäkään välttämättä opi ja sisäistä vaan sillä, että “menee sinne nettiin”.