Ei se ole kaunis, mutta se on oma

---

Meillä muutettiin toimistolla järjestystä kun tulee lisää konnia. En ole kovin kummoinen sisustaja mutta osaan jotakuinkin käyttää tilaa ja aina muutoksia tehdessä arveluttaa tuleeko tehtyä optimaalisia ratkaisuja. Siitä on onneksi vähän oppinut pois, että ei jää täysin jumiin sen parhaan ratkaisun metsästämisessä: Tehty päätös on kuitenkin aina parempi kuin asian tekemättä jättäminen.

Lumet sulaa ja valo lisääntyy - Ihmisille tulee parempi fiilis ja joskus jopa innostus tehdä muutoksia. Miun osalta isoimmat muutokset on tullut itsensä epäilyn kanssa. Oon pitkään kamppaillut nopeiden päätöksien tekemisien kanssa. En sen takia, että se olisi vaikeaa vaan siksi kun ne tulee itselle niin nopeasti ja helposti. Sitten kun yrittää kysyä asiasta peilaavia mietteitä myötäilevät ne usein omaani tai asiasta ei ole vahvaa tunnetta.

Siitäpä sitten iski se huijarisyndrooma: Jos tämä idea tulee miulle näin nopeasti ja tuntuu miulle selkeältä, mutta muut eivät näe suoraan sitä syytä miksi se on miulle niin selkeä täytyy miun ajatuksessa olla jotain väärin.

Olen tottunut tekemään asioita hyvin omalla tavallani ja mieluummin ensin kokeilen ja yritän ymmärtää tavoitetilan ja kokonaisuuden ennen avun kysymistä. Huonona puolena voi mennä ohi yleisesti hyväksi todettuja toimintatapoja kun alkaa keksimään pyörää uudelleen. Hyvänä puolena voi asiaa katsoa aina melko objektiivisesti omien resurssien valossa kun ei tule heti oloa miten asia tehtäisi "oikein". Työmaailmassa tämä näkyy eniten käytännöissä, eduissa ja päivittäisessä tekemisessä.

Itselle on hirmu selkeää, että töissä pitäisi olla kivaa tai vähintään siedettävää. Kuitenkin moni ihminen viettää töissä puolet tajuissaan olemisen ajasta. Jokaisen työpiste saa olla ihan omanlainen ja me keskitytään tarjoamaan riittävä taso ergonomiaa ja ruutupinta-alaa. Viikottain palsutetaan koko tiimin kanssa jotta tiedetään miten kullakin on tekemiset mennyt. Koodarit kötisee aina keskiviikkoisin yleisiä "Mitä voitaisi tehdä paremmin ja onko opittu jotain uutta ja hienoa"-asioita. Tekijät on vakuutettu niin hyvin kuin laki sallii, että saapi pitää itsensä ehjänä firman piikkiin.

Työpisteet ei meillä loista hienoudellaan, mutta senkin edestä kotikutoisuudellaan. Toiselle se on surullista ja toisille voimaannuttavaa. Mie oon enemmän jälkimmäisen kannalla. Jossain määrin selvästi haen itse ajatusta "jos tiloissa on liian hienoa ei siellä uskalla tehdä mitään" - Tämä on ehkä enemmän omista taustoistani johtuvaa ajatusta, mutta se kuvaa hyvin sitä ilmapiiriä mitä halutaan luoda tekemisessämme sisäisestä ja toivotaan tunnelman välittyvän myös asiakkaillemme (ja ehkä jopa teille jotka lukee blogeja ja kuuntelee podeja. Moi. Oot ihana <3).

Kaikki saa olla just semmoisia kun on. Työpisteelle saa tuoda halutessaan pehmoleluja tai perunan. Lähes kaikki ovat tuoneet kosteusvoiteita. Sallittakoot se heille.

Tässä miun oma työpiste. Olen ainoa jolla ei ole sähköpöytää koska "ei ole ennenkään tarvittu, suo kuokka ja jussi perkele". Pöydän alla on paikka koirille ja kaikki on levällään, mutta sillä tavalla ADHD-aivot muistavat niiden olemassaolon. Salikassi on aina valmiina pöydällä, että pääsee halutessaan kuntosalille matalalla kynnyksellä eikä voi käyttää tekosyytä "kun kamat on kämpillä". Näytöistä yksi on hyvä ja muut on toimiston huonoimmat. Toiset olisi jo sivunäyttöni vieneet serriin, mutta pihi pomo joka haluaa muille vain parasta ei saa aikaiseksi. Vaikka näytön reunasta on parin pikselin siivut pysyvästi vihreitä ja menut on jumissa portugaliksi saan tehtyä jutut näillä riittävän hyvin. Ja onhan ne hei telineissä!

Ja buddha-patsas USB-hubin päällä muistuttaa: Kyllä se siitä. Näin sanoi motivaatiovalaskin aikanaan.

Muutoksen ei tarvitse olla aina hienoa, suurta ja kallista. Muutos voi olla asioita jotka tekee siitä siun arjesta mukavampaa niin töissä kuin vapaalla. Mie yritän saada käytyä enemmän ulkona keskellä työpäivää joko koiruutta tai muita konnia ulkoiluttamassa. Jospa vaikka lounastaisimme ja nauttisimme toistemme seurasta myös pelkän pakertamisen lisäksi.

Pidetään kivaa ja tehdään kivoja muutoksia.
Hyvä.