Ensimmäinen minun harteilleni nakattu asiakasprojekti sai julkaisunsa jonkin aika sitten. Millasia tuntemuksia ja ajatuksia se herättää, kun alle vuoden päivät koodanneena yhtäkkiä pitäisi pyöräyttää täysimittainen järjestelmä?
Varmaan ensituntemus on se, kun vatullinen kuumutos ja tuskan hiki iskee, kun mielessä konkretisoituu, että sivu on pian avoinna koko maailmalle - kaikkien katsottavaksi ja haukuttavaksi. Ei ollenkaan myös paha, että muutamaa päivää tuotantoon siirron jälkeen projektia oltaisiin esittelemässä yhdessä Euroopan johtavassa kasvuyritystapahtumassa, Slushissa. Mukana tahrattavana oman nimen lisäksi myös firman maine. Ei paha, ei paineita, siis ei ollenkaan paha.
Projekti muodostui loppua kohden melkoiseksi kiveksi rinnalle. Tällä alalla on joskus todella vaikeaa painaa aivoista sitä off-nappulaa ja jättää työt töihin. Huomasin projektin edetessä, että pyörin aamuyöstä monta tuntia unen ja valveen rajamailla miettien, mitä ominaisuuksia on vielä tekemättä, miten se eilen löytämäni pieneltä vaikuttanut bugi korjataan ja olihan se yksi elementti varmasti yhden pikselin verran vasemmalla - vai olisiko se sittenkin parempi oikealla? Päällimmäisenä ajatuksena julkaisun jälkeen oli "Eihän se voi toimia", vaikka tietysti projekti katsottiin moneen kertaan läpi useamman osaavan silmäparin kanssa.
Kuten aieammassa blogissani mainitsin; aina kannattaa pyytää apua! Onneksi toimistolla löytyi aina tiukan paikan tullen avuliaita koodarikollegoja heti viereisiltä penkeiltä. Nyt, kun julkaisusta on jo hetki ja suoriutumispaineet ovat hiipuneet ja saatu palaute oli vain positiivista, on kovin tyytyväinen olo. Voisi ehkä olla jopa hieman ylpeä itsestään. Vaikka alussa olikin hieman epävarma olo omasta kyvykkyydestä, tämä projekti vahvisti melkoisesti minäpystyvyyden tunnetta ja kokemustani koodarina.
Meidän väki pääsi täyttämään Slämäriä eli ystäväkirjaa. Mitä löytyy koodarin kupista ja mitä pitää aina löytyä työpisteeltä?
Juttelin tästä hieman kotona ääneen ja sainkin ruokakunnan toiselta aikuiselta kommentiksi: “Mietin tätä just pari päivää, sen kaikessa absurdiudessaan. Entä jos meilläkin työhaastattelussa kysyttäisiin, millaisia betonivaluja teet kotona.” Jjjjjep, miksi koodarin pitäisi olla yhtään sen kummempi yli-ihminen?
Ikä on huono matkatoveri, kun puhutaan nettisivuista.