Olen saanut tehdä pitkä uran jalkapalloerotuomarina, jossa on kehittynyt paljon hyviä itsensä johtamiseen ja tilannehallintaan liittyviä toimintatapoja. Myös pelissä tiimityöskentely on tärkeässä roolissa, kuten myös kilpailullisuus tai ainakin kilpailuhenkisyys. Työelämässä on myös kilpailua, eihän se yllätä. Voimme kilpailla yrityksen ulkopuolella olevassa palvelukentässä. Voimme kilpailla yrityksen sisällä työtekijöiden kesken. Niin, kaikista eniten haastaa kilpailu itsensä kanssa. Se miten otamme tilanteet vastaan ja käsittelemme sen vaikuttaa siihen miten voimme toimia, kun kilpailua alkaa tapahtua niin ympärillä kuin sisäisesti.
Olemme ihmisiä, erilaisia ihmisiä. Tämä on monessa tapauksessa rikkaus ja mahdollisuus. Meillä jokaisella on kriittisyys itseämme kohtaan – toiset kovemmin ja toiset vähemmän. Käymme kilpailua monesti itsemme kanssa ja niiden ajatusten, jotka saattavat voimakkaasti arvostella omaa toimintaamme. Voimme saada boostia kilvoittelusta tai sitten alamme lamaantua. Sisäisessä kilpailussa hyvässäkin lopputulemassa aina löytyy vielä parannettavaa. Ehkä vähättelemme omaa suoritustamme: ”No eihän tuo ollut mitään”. Se miten sanoitamme asian ulospäin ei aina ole koko totuus – osaamme näyttää, että kaikki on ”ok”. Osalle on helppoa näyttää ulospäin onnistumiset ja tuuletukset, osalle tyytyväisyyden näkeminen on myrkkyä ja ärsyttävää – ”mitähän tuokin leuhottaa”. Vaativuus itseään kohtaan ei välttämättä katoa milloinkaan kokonaan, mutta sen kanssa voi elää ja kun tunnistaa miten se vaikuttaa arkeen sekä tekemiseen – saamme myös keinoja sen käsittelyyn.
Kilpailua voi syntyä, kun samalle toiminta-alueelle tulee uusia toimintoja ja samoja palveluita. Voi olla, että se herättää kilpailullisia elementtejä – ”me näytetään noille uusille toimijoille”. Herättää myös tarkastelemaan omaa toimintaa ja sitten aletaan tekemään. Tämä tuo lisää motivaatiota omaan tekemiseen jos muuttunut kilpailutilanne koetaan positiivisena mahdollisuutena. Tämä uusien toimijoiden tuleminen voi myös lamaannuttaa, koska aletaan vertailemaan esim. resursseja, näkyvyyttä yms. Ei enää keskitytä omaan toimintaa vaan enemmän mitä muilla on. Kilpailu alkaa syödä omaa toimintaa eikä enää uskota omaan palveluun tai tuotteeseen. Kokonainen organisaatio voi lamaantua, kun usko omaan toimintaa alkaa yksilön tasolla horjua.
Mitä siis voimme tehdä? Yksilön tasolla tärkeää on tunnistaa oman sisäinen kilpailu tai vaativuus; mitä se on minulle. Varsinkin miten se vaikuttaa omaan toimintaa ja toimintakykyyn. Joissakin tapauksissa se on voimavara, asiat tapahtuvat hyvin ja laadukkaasti. Rytmitä siis omaa työtäsi kalenteroimalla ja määrittämällä, jotta näet miten asiat etenevät ja ei niin helposti jää johonkin kohtaan jumittamaan. Kehittäkää kommunikointia, kun asiat menevät hyvin tai kun eivät etene, kummassakin tapauksessa viestinnällä on merkitystä. Uskaltakaa antaa myös rakentavaa palautetta, miten voi edetä – ei siis ” tämä on huono – eikä muuta”. Puhukaan miten haluat saada palauteen, jotta yhteinen ymmärrys kasvaa ja viestinnässä ei tule väärinymmärryksiä.
Yrityksen tasolla kilpailussa tunnistakaa omat vahvuudet, missä koette olevanne hyviä ja vahvoja. Urheilussa käytetyt eurot eivät tarkoita menestystä, näin on myös yritystoiminnassa. Uusia toimijoita tulee aina ja kilpailua on ympärillä, tunnista siis mitä kaikkea on ympärillä. Vahvista omaa toiminnan ideaa, kirkasta mitä me olemme. Keskity omaan toimintaa ja sen ylläpitämiseen sekä ideointiin. Jos ei ole mahdollisuuksia, ei myöskään ole väärin luovuttaa ja paketoida toiminta. Katso oman toiminnan kautta, ei syytetä ensiksi muita – mikä muuttui tai mitä ei vain voitu tehdä. Aina ei tarvitse jatkaa jaksamisen kustannuksella. Monesti yritykset ovat selviytyneet, kun ovat uskaltaneet katsoa omaan toimintaansa ja tehdä muutokset markkinoiden muutoksesta johtuen – ei miten muut tekevät.
Kilpailutilanteita siis emme voi välttää. Voimme vaikuttaa siihen, miten kilpailutilanne vaikuttaa omaan tekemiseemme. Hengitä ja tunnista miten kilpailutilanne vaikuttaa omaan tekemiseeni. Jäsentele ja ota apuja vastaa, jos ei tunnut löytyvän keinoja. Meillä on yksi elämä ja monia mahdollisuuksia!
Miten paljon erilaisia ajatuksia tuleekaan päivän aikaan mieleen tai tekoihin. Miten paljon vaikuttaa se millaisella olotilalla otan niitä ajatuksia vastaan tai kerromme.
Vuosi on komiasti vaihtunut, vaikka itse en tehnyt asialle mitään. Kuinka monet ovat vuoden lopussa laatineet listan, kuinka olla parempi ihminen tai mitä aikoo toteuttaa tulevana vuotena?
Onko kaikki sallittua rekrytoinnissa tai mennäänkö jossain käytännössä vähintään eettisille harmaille alueille?