Jätän tämän vain tähän.
Kaikki yritykset eivät enää rekrytoinnissaan katso ensimmäisenä koulupaperien perään. Tärkeämmäksi arvoksi nousee harrastuneisuus ja innostuneisuus aiheesta.
Koulussa esitelmien pito luokan edessä tai ylipäätään äänessä oleminen oli miulle aivan hirveää. Vaikka kaikki olisi miten hyvin tehty ja suunniteltu, puhuminen jännitti aina. Ja jännittää edelleen. Tämä on piirre, josta haluan päästä eroon, joten kun Miikka kysyi, että haluaisinko pitää somevideokoulutuksen, oli vastaus päivänselvä: tottakai!
Uutta harrastusta aloittaessa sitä omaa tekemistä kannattaa jollain tapaa taltioida. Melkein jokaiselle tulee niitä päiviä, jolloin tuntuu ettei kehitystä ole tullut ollenkaan, vaikka olisikin viettänyt aktiivisesti aikaa harrastuksen parissa. Näinä päivinä kun hyppää harrastustaipaleen alkuaikoihin, niin varmasti huomaa, että kyllähän sitä kehitystä on tullut.