Kriisistä voimaantuneena uuteen suuntaan

Miten monesti tulee elämässä kriisejä, jotka vaikuttavat tekemiseen tai suhtautumiseen ympärillä oleviin ihmisiin sekä tapahtumiin. Joidenkin mielestä elämä on yhtä kriisiä, palojen sammuttamista ja kytevien asioiden havainnointia. Työelämässä voimme siis saada kriisejä helposti työtehtävistä, työkavereista, asiakkaista, tekniikasta yms, kyse onkin kuinka voimme nähdä siitä tilanteesta kauemmaksi. Vähän kirjoitusta kriisikäyttäytymisestä.

Kriisinhallintaa voi harjoitella, mutta yleensä tilanne yllättää – shokki iskee tilanteessa. Eikä asiassa tarvitse olla mitään suuria muutoksia, epävarmuuden lisääminen voi luoda kriisiä. Ei vain ole riittävästi selkeää tietoa asiasta, mitä tapahtuu tai miten toimitaan. Ilmoitus vaikka lomautuksen tarpeesta ilman mitään selkeää syytä tai suunnitelmaa, luo todella nopeasti kriisin työntekijälle. Siksi on hyvä tunnistaa erilaiset tavat ottaa vastaa tietoa, tilaa myös kysymyksille – tietysti myös vastauksille. Shokki on yksi reagoinnin muoto, monesti se vain pysäyttää.

Jossakin vaiheessa shokin jälkeen alamme reagoimaan. Niin, emme aina tiedä miten. Joskus vain ihmiset käyttäytyvät omituisesti, normaalin puhumisen sijaan aletaan huutamaan. Toimintakyvyttömyys tehdä mitään, koska pää ei anna mahdollisuutta tehdä mitään. Toimintakyky ottaa vastaa tietoa tai käsitellä ei ole aina paras, suojamekanismit ovat päällä – mahdolliset salaliittoteoriat ovat valloillaan pään sisällä. Ei aina anneta mahdollisuutta ottaa tietoa vastaan, oma mielipide on vahvin. Tunteet alkavat näkyä, joissakin tapauksissa myös kuulua.

Reagoinnin jälkeen alamme käsittelemään asiaan. Haluamme enemmän tietoa ja myös keskustelukumppaneita. Haluamme saada ajatuksille tukea tai ymmärrystä tilanteeseen. Ehkä haastamme asiassa muita. Jokaisella on oma aika, miten pitkään käsitellään tulevia asioita, mahdollisesti halutaan nopeita päätöksiä, kuinka edetään ja mitä se tarkoittaa. Kuitenkin aloitamme asioiden jäsentämisen, lisää tilaa omaan ajatteluun. Nähdään jo mahdollisesti muitakin ajatuksia, kuin pelkkä kriisitilanne.

Kun käsittelyvaihe alkaa mennä ohi, niin suunnittelemme jo uutta ja tulevaa. Kuinka etenemme tästä tilanteesta eteenpäin – joskus vain mahdollisimman nopeasti. Halutaan päätökset pöytään heti, jotta pääsee uuteen alkuun. Mahdollisesti puhdistetaan pöytä, aloitetaan alusta. Ehkäpä pitää saada koko asia nähdä isommassa kuvassa, jotta voimme nähdä haasteen pienenä.

Kriisejä tulee ja menee. Voimme elää kriiseissä. Uskallammeko pysähtyä antaa kriisille tilaa ja katsoa mitä sekin tarkoittaa. Uskallammeko myös surra, olla vihainen, ymmällään tai avuton turvallisesti. On uskallettava antaa tilaa asioille, eikä kaikilla ole sama rytmi käsitellä asioita. Toisille nopea asioiden käsittely on toimiva malli – toisille siitä tulee lähinnä pakkotunne. Ihmiset ovat kuitenkin sen verran kehittynyt laji, että jos meillä ei ole ongelmia niin me kehitämme niitä. Joten antakaa tilaa myös hyville asioille ja mahdollisuuksille ilman suurempia hypetyksiä. Aina ei tarvitse paistaa aurinko, olkaamme sitä mitä olemme – eiköhän se riitä tässä maailmassa.