Milloin viimeksi kokeilit jotain uutta?

Millonka viimeksi kokeilit jotain uutta? Semmoista oikeasti uutta mikä vähän jopa jännitti. Ei se välttämättä toki jännittänyt kun sitä vielä suunnitteli ja ajatteli - silloin se oli vain vähän semmoista välttelyä. Entäs jos suunnittelusta pääsi yli ja lähti jo tätä uuden tekemistä kohti.

Tuliko tykytyksiä? Alkoiko kämmenet hiota? Äidin spagetti?

Usein suurin este uuden yrittämiselle on huoli "Mitä jos tämä ei onnistukkaan" ja tämä on erityisen paha ihmisillä jotka ovat vaativia itseään kohtaan. Jos tekee aina samoja asioita ja samalla tavalla niin siinä tulee hyväksi ja ei tarvitse kokoajan opetella uutta. Voipi vaan tehdä, tykittää, suorittaa ja jatkaa samaan tapaan. Vierivä kivi ei sammaloidu ja myös se saman asian tekeminen on toki vierimistä. Voisiko sillä uuden kokeilemisella siitä vierimisestä saada kuitenkin vielä kivempaa?

Olen itse yrittänyt aktiivisesti keksiä mikä on jotain uutta mitä voisin kokeilla. Hieman kiinnostaisi palata taas pelaamaan jollain muotoa jalkapalloa kun se on tuttua nuoruudesta. Jos tässä laajennan zoomia voin todeta, että oikeastaan haluaisin taas elämääni jotain "liikuntaa joka ei tehdä vain liikunnan takia" ja jalkapallo oli juuri tällaista. Potkupallossa aktivoituu ennemmin vieno kilpailuvietti ja oman joukkueen auttaminen kuin ajatus "hyi liikuntaa" eli saapi liikuntaan ikäänkuin huijattua itsensä.

Jalkapallo on silti jotain mitä olen jo tehnyt aiemmin eli se on toki taas "uutta" tähän tilanteeseen, mutta ei se ole oikeasti uutta.

Sittenpä tulikin ihan uusi tulokulma: Minkälaisia ihmisiä minä ihailen? No ihailen eniten ihmisiä jotka voivat tuottaa asioita tyhjästä. Etenkin taiteellisia asioita. Ihmiset jotka vaikka soittelee kitaraa ja/tai maalaa ja vieläpä nauttivat siitä. Jotka voi lähteä tekemään asioita ilman mitään promptia. Jotka voivat vaan antaa "fiiliksen viedä" ja silti he saavat aikaan aina jotain uskomatonta ja uniikkia. Ihan jo siitä myöten, että osaa vaikkapa soittaa jotain instrumenttia ja kykenee tuottamaan tunnistettavia melodioita. Itsekin olen toki musiikkia paljon "tehnyt", mutta kun se on ollut rummuissa ja laulamisessa ei siinä ole päässyt tekemään sellaista melodiointia jota ihailen muissa. Toki myös rummuissa ja laulamisessa on aina kärkenä ollut olla se mahdollistaja. Rummut pitää biitin taustalla ja auttaa metronomin omaisesti asian etenemistä. Laulaessa taustasäestys huolehtii, että ennalta sovittu laulanta menee kivasti. Näistäkin puuttuu se asia jota ihailen eli mahdollisuus lähteä luomaan ihan tyhjästä. Ehkä miun pitäisi kokeilla vaikka freestyle räppiä?

Peruskoulussa oli onnekseni opetussuunnitelmassa aikanaan käsitöitä ja aikanaan olinkin itselleni tehnyt pehmolelun. Jostakin syystä muistelen, että tein sen virkkaamalla, mutta en ole varma kutsutaanko sitä oikeasti neulomiseksi vai miksi, mutta kahdella koukkupäisellä tikulla taiteilin itselleni hiiren. Osana tätä toteutustyötä oli mahdollisuus luoda pitkiä pätkiä leluun jatkamalla toistuvaa liikettä jolla tein hiirulaiselle piiiitkän hännän. Siinä yritin olla luova kun iski visio häntää tehdessä. "Hei miehä voin vaan jatkaa tätä ja tälle tulee ihan sika pitkä häntä". Sen hiiren nimeksi tulikin "Rulainen". Oletukseni mukaan se on vain johdanto sanasta "hiirulainen" mutta saattoi siinä olla vitosluokkalaisella myös joku syvempikin tarina taustalla.

Kaunis välimalli tulisi varmaan tässä tapauksessa jostain uudesta jota on joskus sivunnut. Kooders taipale on mahdollistanut näkemään paljon erilaisia aloja ja mahdollisuuksia mitä ihmiset voivat ajallaan tehdä. Yksi tällainen toimija on Taitokortteli. Nyt olen kohta vuoden päivät kerännyt rohkeutta, että osallistuisin jollekkin Taitokorttelin kurssille tekemään jotain käsilläni ja vieläpä mahdollisimman tyhjästä. Saippuan tekeminen vaikuttaisi käytännölliseltä eli insinöörille täydellinen vaihtoehto, mutta ajatus pehmolelun luomisesta on myös kovasti mielessä. Rulainen 2.0?

Olen saanut jo Taito Pohjois-Karjala Ry yhdistykseen liityttyä jäseneksi joten olen jo ottanut ensimmäisen askeleen kohti tätä unelmaa. Ehkäpä tänä vuonna uskallan myös johonkin näistä kursseista osallistua.

Asiaa ajatellessa tulee kyllä tykytyksiä. Alkaa kämmenet hiota. Äidin spagetti.

Ehkäpä mie vielä uskallan.