Minä ja koodari - Ajatus koodarin sielunmaisemasta

On ollut mielenkiintoista seurata koodaajien toimintaa ja yrittää ymmärtää heidän sielunmaailmaa. En ole koodannut virallisesti mitään, jos en ole sattumalta jotakin vahingossa ohjelmoinut. En koskaan ole käynyt mitään ohjelmointiin liittyvää koulutusta tai vastaavaa kurssia. Nyt yritän avata näkemykseni ohjelmoijan eli koodarin sielunelämästä.

Vaikka olen aina tykännyt numeroista tai laskemisesta, niin ohjelmointiin en ole kuitenkaan kokenut suurta intohimoa. Monesti meistä jokainen käyttää useasti jotakin laitetta, johon ohjelmoija on tehnyt kädenjälkensä. Lisäksi mahdollisesti joku graafikko tai designerin on antanut palvelulle muodon. Voihan tietysti olla, että nämä kaikki ominaisuudet yhdistyvät yhteen henkilöön eli koodariin. Emme välttämättä näe kuin osan siitä mitä kaikkea on pitänyt tehdä, että järjestelmä toimii. Työmäärä voi olla siis valtava.

Sen jälkeen voi olla tuote massatuotannossa, jolloin tuotteelle jää muutama euron arvo. Tuotteita on tehty satoja tuhansia tai miljoonia. Tuotteen rikkoutuessa ostamme uuden tai emme halua hankkia vastaavaa tuotetta. Ohjelma tuotteessa on kopioitu tai siirretty omalla tekniikalla, jossa tuotannollisesti on pyritty mahdollisimman alhaista tuotantohintaa. Mutta itse ohjelman on rakentanut tai tehnyt koodari, muutamista päivistä aina muutamiin kuukausiin kestävällä projektilla. Sen koodarin hinta ei välttämättä ole edullinen, mutta kun tuotteen määrä on valtaisa niin silloin kehityskulut voivat olla suuremmat. Tämä ymmärrettävää. Emme kuitenkaan voi tietää käyttäjänä kuka sen on koodannut tai ohjelmoinut.  Lopulta kiinnostaako se ketään käyttäjää? Antaisiko tuotteelle uutta arvoa, jos tuotteessa olisi tekijän nimet niin kuin on elokuvan lopputeksteissä.

Minulla oli ennen mielikuvana koodaajista ihmisinä, jotka viettävät aikaa pimeissä tiloissa, juoden energyjuomaa, kuulokkeet päässä, huppupäässä ja mumisevat. Eivät ole sosiaalisia ja puhuvat outoa kieltä. Käyvätköhän koskaan edes suihkussa? Rentoutuvat työpäivän päätteeksi tietokoneen äärellä. Vapaa-aikana puhut softasta ja uneksivat tehokkaammasta myllystä. Jollakin tavalla erilaisempaa porukkaa kuin itse on tottunut nuoriso- ja sosiaalialalla. Kun muutama vuosi sitten sain mahdollisuuden tutustua nuoriin yrittäjien alkuihin, jotka olivat perustamassa koodifirmaa, annoin itselleni mahdollisuuden tutustua paremmin koodimaailmaan.

Olenkin huomannut, että koodari tai ohjelmoija ovat monissa muodoissa hyvinkin tavallinen ihminen. Se miten määrittelen ihmisyyden, niin Wikipedia (aina niin luotettava lähde) tarkentaa ihmisen määritelmän: ”Ihmiset ovat muiden kädellisten tapaan luonnostaan yhteisöllisiä, mutta ihmiset ovat erityisen kyvykkäitä käyttämään viestintää ja kieltä ideoiden välittämiseen sekä menneisyyden ja tulevaisuuden pohtimiseen. Ihmiset muodostavat monimutkaisia yhteistyötä tekeviä ja kilpailevia sosiaalisia ryhmiä, perheistä aina kansakuntiin asti. Ihmisyhteisön perustan muodostavat kielen kautta välittyvät rituaalit, traditiot, arvot ja lait. Ihmiset tekevät ainoana lajina tulen, kypsentävät ruoan, pukeutuvat ja käyttävät lukuisia tekniikoita. Ihmisellä on myös taiteen tapaisia kulttuuri-innovaatioita, kuten maalaustaide, arkkitehtuuri, kirjallisuus ja musiikki.”

Jos ohjelmointi tarkoittaa tietokoneelle tai vastaavalle laitteelle jollakin tavalla annettavia toimintaohjeita. Päteekö tämä myös koodariin, jolloin on annettava selkeitä ohjeita, jotta voimme päästä yhteiseen tavoitteeseen. Vai onko niin että yleisesti emme osaa antaa selkeitä ohjeita jolloin kommunikaatio katoaa ja samalla myös katoaa yhteys toteuttaa yhteinen tavoite. Se että on opittava kommunikoimaan selkeästi ja kysymään heti, jos ei ymmärrä, auttaa koodaajan kanssa työskentelyssä. Mutta välttämättä en ymmärrä miten jokin koodi rakennetaan. Minun tulee siis ymmärtää mitä haluan lopputulokseksi.

Joten lopputulemaan. Jos haluamme koodarin tai ohjelmoijalle viestittää asiaa niin kannattaa tehdä selkeästi ja yksinkertaisesi. Tämä ei tee koodareista tai ohjelmoijista yksinkertaisia vaan heillä on kehittynyt helpottamaan työelämää yksinkertainen sisäinen toimintajärjestelmän joka poistaa ylimääräisen sälän mm. tunteet. Tunteet jotka saattavat vaikeuttaa työn toteuttamista loppuun.

Kuitenkin tunnistan edelleen tässä ammattiryhmässä samoja piirteitä kuin muutama vuosi sitten: viettävät aikaa pimeissä tiloissa, juoden energyjuomaa, kuulokkeet päässä, huppupäässä ja mumisevat. Eivät ole sosiaalisia ja puhuvat outoa kieltä. Rentoutuvat työpäivän päätteeksi tietokoneen äärellä. Vapaa-aikana puhut softasta ja uneksivat tehokkaammasta myllystä. Se mikä varmasti on myös totta, jotta maailma toimisi näiden kaikkien järjestelmien kanssa, tarvitsemme koodaajia jotka tekevät monilta osalta elämämme helpoksi.

Blogisarjan seuraavassa osassa pohditaan tietoturva-asioita.