Minä ja koodari - Asiakkaan palautteesta asiakaspalautteeseen

Miten monesti haluamme saada palautetta tehdystä työstämme, kukapa sitä ei kaipaisi. Joskus huomaan kuinka tilanteet ajautuvat koomisuuden alueelle, kun ei palautetta tulekaan. Jokainen olemme oppineet omat kerjäämisen tavat, joilla saamme sen huomion herätettyä ja palauteen kuitattua himaan. Rakentavaa palautetta, jotta jatkossa olemme parempia ja vahvempia. Näillä koodari elää pitkään pimeneviin syysiltoihin. Entäpä jos palaute ei ole hyvää tai rakentavaa? Jos onkin se hetki, kun miettii miksi tuli kerjättyä palautetta, nyt toinen antaa koko sanaisen arkun avoimena vyöryä palautetta. Nyt meni tunteisiin!

Olen kirjoittanut haasteesta löytää yhteisymmärrystä millainen tuote tulisi olla, jos siitä ei puhuta tarpeeksi selvästi suunnittelu ja valmistusvaiheessa. Silloin ostajalla ja tekijällä on vastuut olla kiinnostuneita tästä tuotteesta. Entäpä jos asiakas antaa palautetta voimallisesti? Huudetaan ja meuhkataan. Tai annetaan palautetta ja jätetään ilmaan epämääräisyys siitä mikä on ongelma.  Voin jo nyt kirjoittaa, että menee tunteisiin, jos joku tulee huutamaan minulle tehdystä työstäni. Viesti ei todellakaan mene perille. Mietin vain mitä voin sanoa takaisin ja samalla unohtuu se rakentava osuus, jolla voitaisiin edetä tuotteessa uusiin ratkaisuihin. Joustaminen ei tule todennäköisesti kyseeseen, kuinka jatketaan eteenpäin. Kummatkin asettavat omat asemat ja periksi ei anneta, puolustus kestää. 

Olemme siis jokainen erilainen ihminen, näin oletan. Jos haluaa saada palautteen annettua, niin kannattaa keskittyä lyhyeen ja napakkaan palautteeseen. Jos haluaa tehostaa vielä sanomaa, niin lisää mahdollisia kehitysehdotuksia asiaan. Koodarit ovat viisasta väkeä, kuten ihmiset yleensäkin. Koodarit siis ovat myös ihmisiä, varmistan vain, etten loukkaa ketään tässä asiassa tai sitten loukkasin. Palautteen antaminen on siis oma taitonsa ja sitä kannattaa kehittää miten teette sen. Jokaisella muodostuu tavat, miten teette sen, mutta huutaminen ei vain toimi pitkässä juoksussa. Kaikessa on kyse siitä, vaikka asiakas ostaa palvelu, niin hän ostaa myös tiimipelaamista. Urheilutermein osto joukkueella voi menestyä aikansa, mutta aina se ei hioudu tiimiksi. Joten kannattaa panostaa palavereissa yms. palautteen antamiseen. Pienelläkin eleellä voi olla projektille suurikin vaikutus lopputulokseen. Prosessista tulee tiimipelaamista.

Niin, miksi sitten menee tunteisiin? Eihän sitä halua kuulla työstään arvostelua. Varsinkin jos olet tehnyt mielestäsi hyvän verkkosivun ja palaute on kuitenkin lähempänä epäonnistumista. Silloin helposti keskittyy vain siihen negatiiviseen osioon, jolloin tämä antaa mahdollisuuden tunteilla asian kanssa. Voihan joskus tulla vain kommunikaatio katkos keskusteluissa, pitää purkaa tunnetilaa, jotta pääsee keskustelemaan varsinaisesta asiasta. Voisiko sen kuitenkin kertoa, että nyt … vatuttaa. Tunteet eivät ole huono asia, jos se ei jää vellomaan palautteen annosta muutamien viikkojen ajaksi. Kannattaa siis puhua, jos jää asiat vaivaamaan.

Meillä Koodersilla on vuosien saatossa tullut monella tyylillä palautetta, mutta pääsääntöisesti kuitenkin hyvin positiivisen rakentavasti ja asiallisesti. Se on hieno juttu. Annamme palautetta rakentavasti, joskus jopa lyhyen napakasti. Koskaan emme voi panostaa liikaa, kuinka kommunikoimme, kun haluamme antaa palautetta. Välillä saa mennä tunteisiin, mutta antakaa myös tunteiden leppyä. Uskallamme kertoa, ettei nyt ole hyvä fiilis asian suhteen. Uskallamme kuunnella palautteet. Uskallamme kehittyä. Uskallatko siis sinä miettiä, millainen palautteen antaja olet? Jokainen meistä on jossakin asiakas, joten annammeko sellaista palautetta, jota haluaisimme itse saavamme. Tästä pohdinnasta on hyvä jatkaa pimeneviin syysiltoihin!