Minä ja koodari - Mielen päällä muutoksen tiellä

Aluksi haluan sanoa, etten hae mitään hehkusta uskalluksesta olla rohkea. Rohkea muuttaa omaa työtilannettaan ja siirtyä kokopäiväiseksi yrittäjäksi. Tämä on valinta, joka piti tehdä, aika on rajallisesti päivässä ja nyt on aika antaa yritykselle koko työpanokseni.

Olen tehnyt yli kolmentoista vuoden työuran nuorisoasumisessa (yhdistyksessä) ja siihen liittyvissä palveluissa. Sain mahdollisuuden olla rakentamassa koko toimintaa ja kokeilla erilaisia toimintamalleja. Onnistua iloiten ja pettyä epäonnistumisen hetkellä. Niin, monesti mietin mitä kaikkea voisi tehdä ja missä menee rohkeuden raja uskalluksen sekä voimavarojen kanssa. Kun antaa itsestään paljon, niin silloin saattaa odottaa myös saavansa takaisin paljon. Ainahan se ei mene niin, vaan asioista saattaa tulla enemmän painolastia kuin voimavaraa. En kuitenkaan kadu mitään tai harmittele, kaikki tekemiset ovat kuitenkin jo historiaa. Historiaa, joka vaikuttaa tulevaisuudessa pohjana, josta mahdollisuus tehdä asioita toisin uusin voimavaroin ja ihmisin. Kyse on siis uskalluksesta olla rohkea ja sitoutunut asiaan.

Mitä muutoksesta jäi käteen? Todellakin mietin pitkää vaihtoehtoja, kuinka yhdistää päivätyö ja yrittäminen. Kun huomasin että molemmissa haluaisin olla mukana kokonaisena, niin silloin oli luovuttava toisesta. Luonnollisesti yrittäminen oli se mihin halusin panostaa, laajempi toimintakenttä kiinnosti. Ajattelin itseäni ja sitä mihin haluaisin panostaa, omaa osaamisen käyttämistä laajemmassa mittakaavassa. Kuinka sitä voikaan epäillä omia kykyjään, onko minusta sittenkään mihinkään? Katsottaessa taaksepäin, kokemusta on kertynyt paljon ja vielä on uskallusta tehdä uusin silmin asioita. Ehkä siksi kun innostukseni ja sisäisen tuleni ei ole sammunut, niin täyspäiväinen yrittäjyys on hyvä kokonaisuus. Silti minun ei tarvitse sisäistää kaikkea mitä olen saanut tehdä ja toteuttaa yhdistyksessä ollessani. Saan kokea vielä hölmöä olotilaani, että tässäkö se oli yksi aikakausi. Tiedän että aika kultaa muistot, joten annan tulla ajallaan muistot asioista. Paljon ihmisiä ja kohtaamisia, yksin ei saa mitään. Yhdessä tekeminen oli vahvaa. Haikeus.

Puhutaan muutoksesta työelämässä ja minkä kokemuksen saa, kun työpaikka vaihtuu. Innostuminen uudesta työpaikasta on yleisin, mitä kuuluu. Silti saa olla haikeakin ja hölmö olotila, kaikkea ei tarvitse ymmärtää siinä hetkessä. Kuinka jatkaa eteenpäin? Olen sisällä yrityksessä, joten tiedän mitä olemme ja mitä tulemme olemaan. Kyse on kuinka rohkeasti teemme asioita, omalla tiellämme ja toimintamalleilla. Tiedän että ratkaisut olivat oikeita, vaikka välillä epäileekin. Olemme monesti itse suurin este asioiden toteutumisille ja välillä vähätellään omaa tuntemuksiaan. Tärkeää miten puhuu asioista, menneestä tai tulevasta. Olen siis ylpeä sitä mitä olen saanut tehdä ja mitä olen tekemässä. Siis uskalla puhua mitä tunnet, tärkeää että olet tietoinen siitä mitä on tapahtunut ja miten jatkat siitä eteenpäin. Olkaa siis rohkeita ja tehkää historiaa.

Mielen päällä muutoksen tiellä osa II