Minä ja koodari - Mielen päällä muutoksen tiellä osa II

Viimeksi kirjoitin muutoksesta, jonka tein tämän kevään aikana. Pitkän työuran palkkatyössä on muuttumassa kokoaikaiseksi yrittäjyydeksi. Kuulostaa edelleen kirjoitettuna hyvältä jutulta, toiminnan kivi ei pääse sammaloitumaan. Kirjoitan näköjään trilogin muutoksesta.

Mietin juuri tänään sitä, mikä minua innostaa yrittäjyydessä ja tulla töihin. Ensinnäkin kaikessa on kova halu tehdä asioita ja työtä. Työ saattaa kuljettaa välillä vääräänkin suuntaa, kun puhutaan voimavaroista. On siis ymmärrettävä työn merkitys, miksi teen tätä. Teen tätä siksi että haluan innostua ja olla iloinen tekemästäni työstä. Haluan saada jaettua arjen helpotusta, tuoda sitä kautta iloa ihmisten arkeen. Tavoite toteutuu välillä. Olen palkkatyössänikin saanut näitä onnistumisen kokemuksia, tottakai. Nyt vain tilanne on erilainen, kun vastuu on kokonaisuudesta. Kokonaisuudesta, mitä on mahdollisuus tehdä. Myönnän etten pysty olemaan aina iloinen, positiivinen tai energinen. En tiedä miksi pitäisi olla? Jos jollakin tasolla ymmärrän ihmisyyttä, niin siihen kuuluu monenlaisia tuntemuksia. Joskus ärsyttää ihmiset, jotka väkisin ovat ylipositiivisia. Luulenpa että osa heistä nurkan takana potkivat seinää, vain kun vatuttaa vietävästi. Siksi pyrinkin olemaan se mitä olen.

Olen tässä kesällä käynyt työpaikalla laittelemassa paikkoja ja kasaillut mm. toimistokaappeja. Eihän niitä olisi minun pakko tehdä vaan voisimme palkata siihen ulkopuolisen. Ei se tee minusta parempaa ihmistä, että teen töitä kesällä, kun muut ovat lomilla. Halusin tehdä nämä työt, enkä kokenut sitä mitenkään erityisen työlääksi. Tykkäsin tehdä. Istuskelin välillä ja kuuntelin musiikkia, ihmettelin miten paljon pahveja ja muovia on pakkauksissa. Samalla ihailin toimitiloja ja mietin kuinka tästä saisi vielä tehtyä uusia sisustusjuttuja. Koin olevani onnellinen, kun sain mietiskellä ja fiilistellä asioilla. Hieno hetki. Tottakai hieno oli että sain tehtyä kaikki ne asiat mitä pitikin tehdä. Kaiken tämän keskellä huomata miten tärkeä on toimintaympäristö, sinne on vain hyvä tulla ja myös haluaa tulla töihin (joskus vain käymäänkin). Fiilistelyt ovat tärkeitä asioita, muistakaa tehdä välillä tilaa fiilistelylle.

Kokoaikainen yrittäjyys on siis oven takana, vaikka olenkin tehnyt jo pidempään paljon töitä asian eteen. Innostuminen tulee välillä näkyväksi, varsinkin kun sen saa tehdä yhdessä tiimin tai työyhteisön kanssa. Miten helposti välillä tuleekaan uusia asioita ja ideoita mitä/miten voisi tehdä. Välillä yhtä helposti tulee jumi, ettei mikään etene mihinkään suuntaan. Joskus tulee kausia, jolloin jumi on vain hallitseva tunne. Silloin tulee työyhteisö ja ympäristön voimavarat näkyviin. Harvoin kaikilla on huono päivä, silloin jumittaminen ei ole pahasta. Tärkeää on siis uskaltaa puhua ja antaa tilaa jumille. Olenkin useasti saanut helpotuksen asiaan, kun sen saa oikeaan mittasuhteeseen. Mikä on tunnetta ja mikä todellista tekemistä. Pitää uskaltaa antaa kiitosta, kiitos työyhteisö!

Se mitä teen Koodersilla on moninaista, ainoastaan en vain koodaa ja korjaa tietokoneita. Kaikkea muuta teen laskutuksista neuvotteluihin ja ideoinnista jarrumieheksi. Olenhan luovuuden puutarhuri ladattu monipuolisella kokemuksella, nyt on aika ottaa isommin se käyttöön. Muistan kuitenkin fiilistellä välillä.