Välillä oma mieli heittää kärrynpyöriä samalla tehden piruetteja; tekisi mieli leipoa, pelata, katsoa elokuva, värittää ja jumpata samaan aikaan. Tällaisissa tilanteissa voi tulla fiilis, että enpä sitten tee mitään, mutta mie oon itse huomannut, että kannattaa valita joku aivoja mukavasti rapsuttava toiminta, ja tehdä sitä edes hetki. Sitten voi halutessaan siirtyä seuraavaan asiaan, tai uppoutua kokonaan aikaisempaan toimintaan.
Joskus käy sitten niinkin, että tämän mieltä rapsuttavan toiminnan valitsemisen jälkeen mieli edelleen pööpöilee ympäriinsä. Itse olen opetellut hetkeksi pysähtymään ja oikeasti miettimään, että mikä rauhoittaisi mieltä eniten. Olen huomannut, että wanha harrastukseni, eli värittäminen, on tähän paras ratkaisu. Se on juuri sopivasti aivoja kihelmöivää tekemistä, ja siinä samalla pystyy tekemään moniakin eri asioita; voi katsoa sarjaa tai elokuvaa, pelata, kuunnella podcastia tai musiikkia, tai katsoa livestriimiä. Jos tuntuu, ettei värit ja rajat ole se juttu, niin toinen kiva tekeminen on sudokut. Itseäni yllätti, miten paljon sudokujen tekeminen vaikuttaa omaan keskittymiseen esimerkiksi pelatessa. Olen siis niitä ihmisiä, jotka tiimipelejä pelatessa tekee jotain muuta samalla, sillä tällä tavalla pystyn keskittymään itse parhaiten ja pitämään sen fokuksen yllä sitten pelissäkin.
On myös ollut niitä hetkiä, jolloin olen aivojen vain antanut sykkyröidä, ja mennyt ja tehnyt sen mukaan asioita. Siivouksen suhteen tämä on ollut yllättävän toimiva, sillä en ole koskaan ollut järjestelmällinen siivooja kotona. Saatan aloittaa astioiden keräämisellä, sitten siirtyä kylpyhuoneen pesemiseen tai lakanoiden vaihtamiseen. Siitä sitten hetkeksi koriste-esineiden asettelun pariin, ja lopulta pääsee takaisin astioiden kimppuun. Kaiken ympärijuoksemisen päätteeksi kaikki tulee kuitenkin siistittyä, mutta vähän epämääräisessä järjestyksessä.
Aivojen sykkyröinnistä on välillä hyötyä myös töissä. Jos videon deadline on lähellä ja pitäisi käydä video läpi ja tehdä thumbnail, voi nämä molemmat tehdä samaan aikaan helpommin. Editointiinkin saa lisää hauskuutta, kun leikkaamisesta tulee nopeatempoisempaa ja omaan mielentilaan sopivaa.
Antakaa aivojen välillä riehaantua ja tehdä niitä kärrynpyöriä. Se voi olla ihan hauskaa.
Koulussa esitelmien pito luokan edessä tai ylipäätään äänessä oleminen oli miulle aivan hirveää. Vaikka kaikki olisi miten hyvin tehty ja suunniteltu, puhuminen jännitti aina. Ja jännittää edelleen. Tämä on piirre, josta haluan päästä eroon, joten kun Miikka kysyi, että haluaisinko pitää somevideokoulutuksen, oli vastaus päivänselvä: tottakai!
Uusien asioiden kohtaaminen on monelle jännittävä tai jopa pelottava tilanne, ja sen takia jotkut pyrkivätkin etsimään etukäteen mahdollisimman paljon tietoa kyseessä olevasta asiasta. Joissain tilanteissa on kuitenkin parempi antaa ohjat muiden käsiin, katsoa itse sivusta, ja mennä virran mukana!
Käytiin koko Gartanon voimin Gesäpäivillä ja tunnelmoitiin Kestikievari Herranniemen maisemia