Ensin oli koodaripula, sitten tuli osaajapula. Syntyykö ihmiset osaajina vai tapahtuuko syntymän ja osaajuuden välissä jotain?
Tästä on ollut kannanottoa mm. Koodia Suomesta Ry:n puolesta sekä monenlaisissa artikkeleissa pitkin internettiä. Osaajiahan syntyy junioreita kouluttamalla. Usein kuitenkin juniorien palkkaaminen vaikeutuu kun monet julkiset kilpailutukset vaativat kaikilta projektissa olevilta viimeisen 14 päivän ajalta 30 päivän työkokemusta tasan samanlaisesta projektista kuin mihin tarjousta pyydetään. Tällaiset tarjouspyynnöt tuntuvatkin olevan isoin junnujen palkkaamisen este kun tarvitaan isompiin projekteihin koodivoimaa.
Moni julkinen kilpailuttaja ei välttämättä tiedä, että vaikka kilpailutukseen työnnetään senior-koodareiden CV:t on sitä projektia kuitenkin koodaamassa lopulta ne juniorit. Joten mitä jos ostajatkin keskittyisivät lopputulokseen: Pohditaan mitä halutaan ja annetaan koodifirmalle itselleen vastuu siitä tarvitaanko sen toteuttamiseen täyttä seniori-tiimiä vai voiko siellä olla monen tasoista naputtajaa seassa luomassa sitä täydellistä koodituotosta.
Todella moni ihminen viettää päivänsä pohtien mitä muut hänestä ajattelevat. Yleensä vastaus on, että eivät ajattele mitään joten kannattaa sekin energia käyttää oman onnellisuuden ja jaksamisen kehittämiseen!
Verkostoituminen on ihmeellinen huijauskoodi elämässä. Sillä saapi ihmissuhteita jolla voi saada paremman työpaikan. Tämä voi johtaa rahaan tehdä kivoja päätöksiä elämällään. Suorastaan positiivisen kierteen mahdollisuus. Introvertillehan tämä on toki välillä ikävää.
On fronttia, bäkkiä ja kaikkea siltä ja väliltä. Onko nykyään mahdollista erikoistua vai pitääkö ihan KAIKESSA toiminnassa olla ketterä?
MitäVattua on mukahauska podcast, jossa yleensä keskustellaan tekniikasta, it-alan pöhinäsanoista ja itketään maailman menoa, koska mikään ei ole koskaan hyvin. Uusi valitusvirsi joka tiistai!
Onko sinulla jotain asiaa, minkä haluaisit, että semipieni yleisö kuulisi? Ota meihin yhteyttä niin voidaan ehkä haastella yhdessä