Oman alansa löytäminen: Harjoitteluni Koodersilla

Aiemmassa osassa kerroin, kuinka päädyin alalle.

Harjoitteluni Koodersilla oli ensimmäinen laatuaan alalla. Minulla ei juuri ollut mielikuvia työskentelystä tai työtehtävistä – ja se jännitti (jopa pelotti) ennen harjoittelun alkua melkoisesti.

Harjoittelun lähestyessä mielessä pyöri monia erilaisia ajatuksia. Millaisia työtehtäviä on? Mitä minulta oikeasti vaaditaan? Vastaavatko työtehtäväni edes määrättyä, vai joudunko keittämään vain kahvia ja istumaan nurkassa? Onko työpaikka itsessään mukava, entä työkaverit? Entä jos en osaa mitään?

Ja enhän minä kyllä osannutkaan mitään, en siis yhtään mitään, jos vertaa koulussa opittua ja mitä olisi ”pitänyt” osata. Harjoittelupaikalla ymmärrettiin kuitenkin, että olen todellakin vasta tullut oppimaan ja totta vie sitten opetettiinkin. Tietysti opin mielelläni uutta – vaikkakin ajoittain myös yrityksen ja erehdyksen kautta.

Työnkuvaani kuului aluksi lähinnä puuhastelu oman projektin parissa, sain tutustua hiljakseltaan työpaikalla käytettyihin ohjelmiin ja työkaluihin. Harjoittelun edetessä pääsin varovaisesti mukaan myös asiakasprojekteihin logojen suunnittelun muodossa.

Mitä tästä harjoittelukokemuksesta opin: apua saa silloin kuin sitä kehtaa pyytää ja avunpyytö kannattaa aina! Aluksi oma tyhmyys ja tietämättömyys nolotti, vasta hieman myöhemmin tajusin, että en sen hetkisellä lyhyellä opintiellä enempää olisi voinut osatakkaan. Myös mokat ovat olennainen osa kehittymistä – niistä jos mistä oppii.
 

When I take a look at the intern’s code

Ps. En Koodersilla harjoittelussa ollessani keittänyt kahvia kuppiakaan.

Kuinka matkani jatkui harjoittelun jälkeen!