Onko junnu koodarina töihin pääseminen haastavampaa kuin junnu koodarin työ?

Tässä taannoin Linkkarissa tuli vastaan kaksikin postausta isojen yrityksien trainee/entry paikkoihin liittyneistä hakija määristä. Toiseen paikkaan oli hakenut yli tuhat hakijaa ja toiseen yli kahdeksansataa. Pienempiin yrityksiin ei välttämättä aivan vastaavia hakijamääriä ole, mutta hakijamäärissä puhuttanee ennemmin kymmenistä ja sadoita, kuin muutamista hakijoista. Miten ihmeessä sitä voisi erottua hakijamassasta ja tulla valituksi? Miikka ja Tiina keskustelivat tähän liittyen aiheella "Näin saat varmasti töitä".

Työn hakemisessa kannattaa määrän sijasta panostaa laatuun. Ensiksi kannattaa miettiä miten osoitat oman osaamisesi mahdollisimman helposti potentiaaliselle työnantajalle. Samalla tulet kartoittaneeksi mitä kaikkea osaamista sinulla on. Eli millä kielillä olet ohjelmoinut ja minkälaisia projekteja olet tehnyt.

Vanha "vitsi" työnhakuun liittyen on se, että työllistyäkseen pitää olla työkokemusta ja työkokemusta saa hankittua vain olemalla töissä. Moniin junior tason paikkoihin kokemusta vaaditaan yhdestä kolmeen vuotta. Siinä mielessä termi "junnu koodari" voi olla monelle harhaanjohtava ja herättää ajatuksen siitä, että töihin pääsee ilman aiempaa kokemusta ja osaamista.

Toisaalta junnu koodariksi pääsemiseen liittyvä kokemus ei tarvitse olla työkokemusta sanan varsinaisessa merkityksessä. Kokemusta on voinut kerryttää opintojen, kurssien tai oman harrastuneisuuden kautta. Olipa kokemus kertynyt millä tavalla tahansa, on se hyvä saada mahdollisimman helposti todennettavaan muotoon, kuten portfolioksi. Portfolioon kannattaa panostaa, ettei se jää pelkäksi luetteloksi siitä mitä on tehnyt. Miikkan ajatukset työnantajan näkökulmasta portfolioon liittyen voit kuunnella blogista.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun minulle ei vastattu tai en tullut valituksi. Hakemuksien runsaasta määrästä johtuen on ihan luonnollista, että kaikkiin hakemuksiin ei saa vastausta. Syitä voi olla monia. Siitä, että hakemukseen ei vastata tai et tule tällä kertaa valituksi ei kannata ottaa itseensä. Tähän liittyvät ajatukset blogista.

Omalla kohdalla lähdin hakemaan kahteen yritykseen, jotka koin mielenkiintoisimmiksi vaihtoehdoiksi. Toiseen hakemuksista tuli kieltävä vastaus reilu kuukausi hakemuksen jättämisestä. Toisaalta se ei aivan täytenä yllätyksenä tullut, koska hakemani paikka ei varsinaisesti junior tasoinen ollutkaan. 

Koodersilta tuli vastaus "Ei nyt, mutta ehkä myöhemmin". Muutama kuukausi hakemuksen lähettämisestä Miikka kyseli, että vieläkö kiinnostaa koodailu Koodersin riveissä ja antamani myöntävän vastauksen jälkeen rekryprosessi jatkui haastattelun ja ennakkotehtävän muodossa. Kokonaisuudessaan ensimmäisestä hakemuksesta Koodersille työllistymiseen meni hieman yli neljä kuukautta. Hakemuksen liitteenä olleesta video CV:stä voit lukea tekemästäni blogista.

Prosessin kesto onkin hyvä ottaa huomioon (erityisesti harjoittelupaikkaa hakevien). Joskus voi tärpätä nopeammallakin syklillä, mutta siihen, että työllistyminen saattaa kestää kannattaa varautua henkisesti. Työpaikan / työhaastatteluiden odotteluaika kannattaakin hyödyntää jo mainitun portfolion ja oman osaamisen kehittämiseen.

Omalla kohdalla junnu koodarin paikan saaminen osoittautui yllättävän helpoksi. Toisaalta kyseessä ei ollut työuran ensimmäinen työpaikka, jota olin hakemassa, joten pystyin hyödyntämään aiempaa kokemustani työnhausta. Lisäksi olin kohtuullisen hyvin tietoinen siitä, minkä tyyppinen hakemus toimii. "Oikeassa paikassa oikeaan aikaan" pätee myös tässäkin tapauksessa. Vaikka hakemus ei johtanutkaan välittömästi rekrytointiin, oli aikaikkuna kuitenkin sopiva, että juuri minä satuin olemaan se, joka parhaiten vastasi sitä mitä Koodersille haettiin. Eli työpaikkaa metsästäessä kannattaa muistaa se, että onnistumiseen tarvitaan myös ripaus tuuria.

No entäpä sitten junnu koodarin työ? Itse työhön liittyen suurin yllätys on ollut se, miten huonosti aiemmat opinnot ja kurssit ovat vastanneet työelämää. Yksi keskeisin ongelma on ollut kaikissa opinnoissa ilmennyt useiden ohjelmointikielien ja asioiden sillisalaatti. Itse ohjelmointi prosessiin ei ole oikeastaan millään kurssilla paneuduttu kunnolla. Moni virhe jäisi tekemättä, jos jo opinnoissa ohjattaisiin prosessi loogiseen ajatteluun. Oma kokemus on ollut sitä, että keskitytään vain loppu tulokseen, eikä niinkään siihen, miten (tai miksi) lopputulokseen on päästy.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että opiskelu olisi turhaa. Päin vastoin. Esimerkiksi nykyisissä Karelialla suorittamissani tietojenkäsittelyn tradenomi koulutuksessa on tullut paljon hyödyllistä tietoa myös työelämään. Opiskeluajasta parhaimman hyödyn saa ohjelmoinnin näkökulmasta sillä, että jaksaa tehdä kotitehtävien lisäksi erilaisia omia projekteja.

Tämä on tuonut mukanaan mm. yksinkertaisten asioiden ratkaisemista tarpeettoman monimutkaisesti. Edessä olevaa ongelmaa kun lähtee helposti ratkaisemaan tekemällä, yrityksen ja erehdyksen kautta, eikä ensin miettien, mitä palasia ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan. 

Vastauksena blogin aiheeseen voikin omalla kohdalla todeta lyhyesti, ei! Se johtuu pitkälti siitä, että ala ja ohjelmointi aidosti kiinnostaa, jolloin on löytynyt motivaatiota ja halua tehdä/oppia ne asiat, joita töiden saaminen tai töissä menestyminen edellyttävät. 

Jos tuntuu, että töitä hakiessa oman portfolion tai projektien tekeminen ei innosta, niin kannattaa miettiä, että haluaako oikeasti koodariksi ja onko koodaus se oma juttu. Koodaamista oppii vain tekemisen kautta. Monella alalle pyrkivällä motivaatiota omiin projekteihin löytyy ja sitä kautta oman osaamisen esilletuominen on huomattavasti helpompaa, joka vähemmän yllättäen antaa myös rekrytointi prosessissa etulyöntiaseman.

Loppukaneettina voisin todeta, että junnukoodariksi töihin pääseminen ja siinä roolissa työskentely eivät ole haastavia niille, jotka ovat jaksaneet grindata ko. positioon vaadittavan osaamisen itselleen. Se onkin junnukoodariksi pääsemisen haastavin osa.