Opinnollistaminen tarkoittaa sitä, että oppiminen opintojakson asioista tapahtuu alan työpaikassa siten, että opiskelija, oppilaitoksen edustaja (yleensä opettaja) ja työnantajan edustaja sopivat siitä, että opinnollistaminen mahdollistuu ja oppi opintojakson tavoitteista tulee työssä.
Voisi siis sanoa että käydään duunissa koulussa.
Opintojakson tavoitteet täyttäviä työtehtäviä todennetaan tehdyksi opettajille jonka avulla todennetaan, että asiat joita kurssilla käytäisi tulee opittua työpaikalla.
Ahotointi (aiemman osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen) tarkoittaa ennen opintoja saatua oppia joko työelämässä, harrastuneisuuden kautta tms. eli osaaminen on hankittu etukäteen.
Käytänteet ovat osittain vasta muotoutumassa eli esimerkiksi ahotoinnille opinnollistamisen yhteydessä ei tiedettävästi ole mitään rajaa, vaikka "normaalilla opiskelijalla" on mahdollista ahotoida vain tietty määrä kursseja koulutuksesta.
Pääasia on, että tavoitteena oleva oppiminen saavutetaan.
Ennen AMK opintojen aloittamista olin ollut ammattikoulun harjoittelussa sekä koodailemassa kesätöissä Koodersilla. Näin olin tullut tutuksi yritykseen, mutta Miikka kannusti minua myös AMKsta papereita hakemaan. Kävimme yhdessä kysymässä koululta tähän vaihtoehtoja ja ratkaisuksi ehdotettiin opinnollistamista.
Ihan hyvin. Otsikon mukaisuus ilmenee etenkin siinä kuinka opinnollistamispolku aloitettiin. Aluksi lähdettiin keksimään kursseja varten omia pieniä sisäisiä projekteja. Näin saatiin varmasti täsmätehtävät kurssilta vaadittuun osaamiseen suhteutettuna.
Ongelmaksi tuli kuitenkin aika. Kaikki kädet tarvittiin mukaan myös asiakasprojekteihin joten työn alla oli periaatteessa kahta eri hommaa: erikseen kouluun ja erikseen töihin. Tätä lähdettiin järkevöittämään jo ensimmäisen vuoden aikana eli koulujutut saatiin sisällytettyä "ihan oikeisiin töihin".
Opettajat ovat mukaan hypänneet kokonaisvaltaisesti hyvin. Ainoana hidasteena tuli vain opettajien epäilyjä jostain projekteista, että "mutta mitä SINÄ olet tähän projektiin tehnyt?" vaikka raportissa selvästi mainitaan kaiken olevan omaa käsialaa.
Varsinaisen Miikkan ja minun keskustelun aiheesta voi tarkastella sivun yläosan blogcast videolta.
Sanotaan, ettei luovuudella ole rajoja, mutta nettisivujen kohdalla (hyvän maun)rajat kuitenkin ovat olemassa. Nämä rajat ylittämällä käyttäjäkokemus kärsii.
Suosittelumarkkinointi on tehokasta. Sen käyttäminen vaatii kuitenkin yritykseltä paikallista tunnettavuutta eikä se luonnistu hetkessä.
Mitä konnien päivään kuuluu? Ensimmäisenä vuorossa Oona, joka kuljettaa meitä päivän verran mukanaan vlogin muodossa!