Opiskellakko vaiko eikö opiskella työn ohessa?

Onko työn ohessa opiskelemisessa mitään järkeä, jos kuitenkin on jo alalla töissä? Ohjelmistotuotanto on siitä mielenkiintoinen ala, että työllistyäksesi et välttämättä tarvitse tutkintoa. Toisaalta monet varsinkin julkisissa kilpailutuksissa mukana olevat ohjelmistotalot edellyttävät korkeakoulututkintoa työnhakijoilta. Tutkinnon tarpeellisuus riippuukin pitkälti siitä, minkä tyyppisiin tehtäviin haluaa.

Usein kuulee, että "koulussa ei opi mitään" tai siellä oppii/opetetaan vääriä asioita. Jälkimmäistä on tullut itsekin harjoitettua, omiin kokemuksiin nojaten. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö opiskelusta olisi mitään hyötyä. Vaikka kaikki formaali opetus ei suoraan omaa uraa tai osaamista edistäisikään, tutkintokokonaisuuteen mahtuu varmasti kursseja joilla oppii hyödyllistä tietoa. Parhaimmassa tapakauksessa ryhmätyössä voi oppia paremmin kuin työelämässä, jos ryhmään sattuu kovan luokan ammattilainen. Lisäksi eri tyyppisten kurssien myötä oppii erilaisia työskentely menetelmiä ja välineitä.

Itseoppinut koodari voi tehdä erinomaisen hyvää koodia, mutta muut projektin läpiviemiseen liittyvät taidot voivat olla hukassa. Toisaalta korkeakoulun käyneellä voi olla hyvät tiedot muusta projektin hallinnasta, mutta koodamiseen liittyvät taidot ovat hakusessa. Olipa tie ammatti koodariksi kumpi tahansa, on todennäköistä, että täysin valmiiksi työelämään ei opi kummassakaan.

Se on kuitenkin varmaa, että itsensä kehittäminen ja paremman ammattitaidon saavuttaminen vaatii opiskelua. Sillä ei lopulta liene isommin väliä hakeeko oppeja formaalilla vai non-formaalilla tavalla. Itse olen päätynyt formaaliin tapaan siitä syystä, että haluan oppien kartuttamisesta virallisen todistuksen.

Opiskelemaan pääseminen oli tutkinnon suorittamisen helpoin osuus. Yhden hakemuksen naputteleminen ja sen jälkeen pääsykoekurssin suorittaminen. Pääsykoekurssi oli itselle verrattain helppo, kun monet kurssin aiheista olivat jo entuudestaan tuttuja. Samalla tavalla myös monien käymieni kurssien aihealueet ovat jollain tasolla olleet tuttuja, joten opintoihin liittyvät haasteet tulevat muualta.

Haastellisin asia opintojen ja työn yhteensovittamisessa on ajan riittäminen. Tämä korostuu erityisesti silloin jos on juuri aloittanut työt, eikä työkokeumuksen (tai aiempien opintojen) kautta ole mahdollisuutta ahotoida kursseja. Karelia ammattikorkeakoulussa tällä hetkellä käymäni tradenomin (AMK, tietojenkäsittely) sisältyy 210 opintopistettä. Se tarkoittaa laskennallisesti 5670 tuntia työskentelyä. Tämä jaettuna kolmen ja puolen vuoden tavoite valmistumisaikaan tarkoittaa noin 135 tuntia kuukaudessa ja 34 tuntia viikossa. Tässä jos huomioi muutaman lomaviikon ja kesäloman, niin työmäärässä ollaan lähellä normaalia työaikaa eli noin 40 viikkotuntia.

Lohdullista tässä on toki se, että aivan jokaiseen opintopisteeseen ei tarvitse käyttää kaikkia 27 tuntia. Siksi suosittelenkin, että opinnot kannattaa aloittaa vasta muutaman vuoden työskentelyn jälkeen, jolloin ahotointia voi hyödyntää opintopisteiden nopeampaan kartuttamiseen. Lisäksi hankittu osaaminen helpottaa muiden kurssien suorittamista, koska tiedonhakemisen ja asioihin perehtymisen tarve on vähäisempää.

Joka tapauksessa opinnot vievät aikaa ja niiden sovittaminen normaalin työajan päälle ei ole aina helppoa. Etenkään jos tutkintoa ei voi suorittaa monimuoto opetuksena. Karelian tarjoaman tietojenkäsittelyn tradenomi koulutuksen voi suorittaa lähes kokonaan ajasta ja paikasta riippumatta, mikä on opintojen työn ohella suorittamisessa aivan valtava etu. Lisäksi kun töissä on käytössä joustava työaika, se mahdollistaa helpon osallitumisen muutamiin pakollisiin luentoihin/harjoituksiin.

Jaksamisen kannalta yhtälö on haastava. Eikä pelkäästään siksi, että töiden jälkeen opiskeluun liittyvät kurssit pyörivät samojen asioiden ympärillä kuin työt. Jossakin välissä pitäisi ehtiä myös levätä ja palautua. Viikon parin pikkutunneille asti kestäviä rypistyksiä voi tehdä, mutta jatkuvasti univajeella oleminen alkaa lopulta haittaamaan niin työntekoa kuin opiskeluakin. Tästä on ollut puhetta mm. blogissa. Jaksamiseen auttaa tarpeen vaatiessa lyhyempi työajan lyhentäminen esim. 80%, jos se työnantajalle sopii.

Kertyneestä univelasta huolimatta sanoisin, että ainakin omalla kohdalla opiskelu rypistys on kannattanut. Tuleville vuosille opiskelukuormaa on huomattavasti vähemmän ja aikaa jää työn ja opintojen lisäksi perheelle ja harrastuksille. Opinnoista konkreettisin hyöty on tullut parempana ymmärryksenä projektin hallintaan ja siihen liittyvien työkalujen käyttämiseen. Tutkinnon valmiiksi saattamiseen on vielä matkaa, joten lopullinen arviointi opiskelun hyödyllisyydestä antaa vielä odottaa valmistumispäivää.

Oman kokemuksen pohjalta voin suositella työn ohessa opiskelua. Se kannattaa tehdä järkevästi ja suunnitellusti. Tutkinnon suorittamisesta ei ole mitään haittaa, mutta sen puuttumisesta voi joissakin tilanteissa varmasti olla. Jos tuntuu, että ylimääräistä aikaa löytyy, niin kannattaa hakea opiskelemaan.