Kävimme Miikkan kanssa taannoin työtilakokeilussa Kesäkonttorilla ja siellä puheenaiheeksi nousi TE-keskuksen työntekijän kanssa osaajapula, eli se mistä työnantajien pitäisi löytää osaavia tekijöitä tyhjyyttään ammottaviin työtehtäviin. Keskustelussa ilmeni miten monet organisaatiot tuntuvat olettavan, että koulun penkiltä saisi suoraan tekijöitä, joiden vyön alta pursuaa vähintään yhtä monta vuotta työkokemusta, kun vastavalmistuneilla on ikää lasissa.
Omaan hörökörvaan tämä kuulostaa ainakin hyvin hämmentävältä. Itse kun muistelee omia fiiliksiä eritoten opiskeluajoilta, niin mieleen tulee vain loputon jono unettomia öitä omaa riittämättömyyttä pohdiskellessa. Vasta harjoittelussa tuntui siltä, että alkoi päästä hommiin konkreettisemmin kiinni, työtehtävien muuttuessa huomattavasti käytännönläheisempään suuntaan.
Toki se koulu tarjoaa hyvän lähtökohdan ammatille ja siihen vaadittavalle tietopohjalle, mutta itse kuvaisin sitä ennemminkin syväksi montuksi, joka pitäisi sitten työelämässä täyttää niillä oikeilla asioilla ja käytännöillä, eli sillä miten maailma oikeasti toimii.
Meidän entisten ja nykyisten työntekijöiden eteen on nähty aivan käsittämätön määrä vaivaa. Jokainen harjoittelija ja rekry on joko laskeutunut paikkaan suoraan koulunpenkiltä, vaihtanut alaa tai ainakin aikaisemmat työtehtävät ovat olleet hyvinkin erilaisia.
Vastassa on jokaisella ollut kutakuinkin samankaltainen haastattelutilanne, jossa Miikka tivaa kuulusteltavan unelmista ja toiveista:
Miikka: Mitä haluat tehdä?
Kuulusteltava: Minä osaan sitä ja tätä
Miikka: Niin mutta mitä haluat tehdä?
Kuulusteltava: No minä voin tehdä sitä ja tätä
Miikka: Niiiin… mutta mitä sinä haluat tehdä?
Kuulusteltava: * Yleensä vasta tässä vaiheessa tulee kuvauksia unelmista ja toiveista *
Miikka: Lisäksi oletko valmis olemaan paras näissä asioissa?
Tässä lähestymistavassa on ainakin se hyvä puoli, että työtehtävät ovat yleensä tekijälleen varsin mieluisia, jolloin motivaatio niiden tekemiseen ja niissä kehittymiseen on myös automaattisesti olemassa. Yleensä kuulustelutilanteeseen on napattu myös mukaan tekijä, jonka työtehtävät liippaavat edes läheltä kuulusteltavan oletettuja työtehtävä. Itsekin ollut mukana ainakin graafikko harjoittelijoita grillaamassa.
Seuraava vaihe onkin sitten se työläämpi, eli uuden tyypin kouluttaminen tekijäksi. Me olemme siis koulineet omat tekijämme miltei alusta lähtien itse. Myös allekirjoittanut on mennyt kyseisen putken läpi ja kerennyt myös olemaan osa kyseistä putkea uudemmalle tekijälle. Olisihan se toki ihanaa, jos valmiita tekijöitä kasvaisi puissa ja jäljelle jäisi vain kypsien yksilöiden poimiminen omaan koriin, mutta valitettavasti tämä on ainakin toistaiseksi varsin epärealistinen toive.
Meidän taktiikkamme on siis ottaa uudempien tekijä sukupolvien ominaisuuksista kaikki irti. Kun tekijälle on löytynyt mieluiset työtehtävät, joista hän saa elämäänsä täyttymyksen tunnetta ja pääsee parantamaan maailmaa sekä itseään siinä sivussa. Kaivoskärry on ikään kuin potkaistu vauhtiin, tässä vaiheessa ei tarvitse kuin vedellä tilanteen sitä vaatiessa raidevaihtimesta ja ohjata tekijän kärryä oikeaan suuntaan.
Meillä ongelmaa lähestytään kouluttamalla oma työvoima vastaamaan vaadittuihin haasteisiin ja ongelmiin.
Jos olemassa olevan työvoiman kouluttaminen ei onnistu tai on liian hidas vaihtoehto, on ainakin IT-alan yrityksillä ratkaisu tuntunut olevan todella aggressiivinen rekrytointi, eli tekijöiden houkuttelu muualta korkeammalla palkalla, osingoilla ja bonuksilla, paremmilla työolosuhteilla sekä muilla etuuksilla. Jos rankan tason rekrytointi on budjetin ulkopuolella, niin kuin esimerkiksi meillä on, niin pyrimme erottumaan suuremmista oravanpyöristä mielekkäillä työtehtävillä ja loivemmalla v-käyrällä.
Joihinkin tarpeisiin vaadittava osaaminen ja resurssit voi yksinkertaisesti ostaa jostain muualta. On huomattavasti helpompaa ja pidemmällä tähtäimellä edullisempaa, ostaa asiantuntemus esimerkiksi palveluna oman organisaation ulkopuolelta. Sitähän me tarjoamme myös asiakkaillemme. Heidän on huomattavasti helpompi hankkia digitalisaatio meiltä, kuin opetella itse kehittämään omia järjestelmiään.
Mitä se data sitten oikein on? Se voi olla miltein mitä tahansa ja sitä on kaikkialla, ihmiset ja asiat tuottavat jatkuvasti dataa.
Oman tietokoneen kasaaminen voi tuntua todella pelottavalta ajatukselta sitä ensimmäistä kertaa tehdessä. Se on kuitenkin helpottunut vuosien varrella huomattavasti.
Tässä on minun #työpisteeni josta ei löydy ihan hirmuisesti mitään ylimääräistä.