Mie oon ihminen, joka tykkää aloittaa uusia harrastuksia, etenkin sellaisia, joissa pääsee vähän haastamaan itseään. Oon piirtänyt, harrastanut thainyrkkeilyä, nostanut painoja salilla, sekä pelannut erilaisia videopelejä. Näissä kaikissa on ollut sama periaate: oon aloittanut tyhjästä, tallentanut sitä omaa kehitystä, ja palannut niihin ns. "alkuaikoihin" niinä hetkinä, jolloin tuntuu että kehitys junnaa vaan paikallaan.
Mie otan tässä blogissa esimerkiksi pelin nimeltä Valorant. Aloitin Valorantin helmikuussa 2021, ja kyseessä oli miun ensimmäinen taktinen FPS-peli. Olin nähnyt pelistä joitain videopätkiä ja striimejä, ja kiinnostus peliä kohtaan kasvoi jokaisen sekunnin jälkeen. Halusin päästä haastamaan itseäni, sillä ainoat pelit joita sillä hetkellä pelasin oli The Sims 4 sekä satunnaisesti Skyrim. Valorant vaikutti peliltä, johon ei kyllästy, vaan siinä pääsee kokeilemaan omia rajoja sekä oppimaan jatkuvasti uutta, sillä Valorantissa on useita eri tapoja pelata. Valorantissa pelataan agenteilla, ja jokaisella agentilla on erilaisia kykyjä. Näitä agentteja on kirjoitushetkellä 20, ja ne jaetaan neljään eri luokkaan, ja jokaisella luokalla on oma niin sanottu tarkoituksensa. Valorantin perusidea on hyvin samantapainen kuin esimerkiksi CSGO:ssa: täytyy joko saada pommi (Valorantissa kulkee nimeltä Spike) paikalleen, tai vastaavasti estää pommin asettaminen.
Koska Valorant oli ensimmäinen FPS pelini, en ymmärtänyt, että miten tai missä tähtäintä piti pitää. Kuten ylläolevasta videosta näkyy, tähtäin oli keskellä ei mitään, sillä halusin nähdä mahdollisimman laajan alueen, enkä myöskään tarkistanut nurkkia. Tätäkään pahaa tapaa en olisi huomannut, ellen olisi yhtenä päivänä katsonut ottamiani vanhoja videoklippejä läpi. Seuraavissa peleissä otin asiakseni keskittyä siihen, että tarkistan kaikki mahdolliset kulmat, ja pidän tähtäintä paikoissa, joista vihollinen voisi tulla. Edelleen näin puolentoista vuoden jälkeen huomaan, ettei tähtäin pysy oikein paikoillaan, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa.
Myös pelin ymmärrys on parantunut huomattavasti puolessatoista vuodessa, mikä olikin ihan odotettavissa. Videon ensimmäisestä klipistä näkee, miten yritän epätoivoisesti estää vastustajia noukkimasta Spikea heittämällä toksisen nesteen siihen päälle, vaikka tiimikaverit oli siinä auttamassa. Nesteen heitto ei siis todellisuudessa estä vastustajia ottamasta Spikea, vaan pelkästään vahingoittaa heitä. Toki tämäkin voi toimia, jos kyseessä on tilanne, jossa vaan sie oot tiimistä elossa, ja vihollisia on useampia, mutta tilanteessa jossa siun tiimissä on enemmän elossaolevia kuin vihollisilla, niin tämä toimintatapa on hieman hassu. Pahimmassa tapauksessa voi käydä niin, että oma tiimiläisesi ottaa liikaa vahinkoa ja kupsahtaa siihen.
Viimeiseen videoon laitoin muutamat tämän hetken huippuhetket. Otan pelit paljon rennommin, ja vaikka videossa näkyy acet ( = yksi henkilö on eliminoinut koko tiimin), on miun tekemisessä edelleen monia parannettavia asioita. Mutta sen takia onkin ollut hyvä, että on ottanut näitä klippejä talteen! Niihin voi palata ja katsoa pelien jälkeen, että mikä vaatii vielä parantamista. Joten rakkaat kanssapelaajat, -piirtäjät, -thainyrkkeilijät, -eläjät: taltioikaa sitä teidän tekemistä mahdollisimman alusta, koska voi juku miten hyvä mieli tulee siitä kun huomaa, että kehitystä on tullut!
Kooders pääsi Jimm's PC Storen yritysmyynnin sponsoroimana rakentamaan serveriä, ja mie pääsin mukaan ääni- ja kamerahenkilöksi. Vaikka moni asia olikin kuvausprosessissa vanhaa ja tuttua, tuli myös opittua paljon uutta ja käytettyä uusia laitteita. Jotain uutta, jotain vanhaa.
Toimiva ATK auttaa tekemisessä etenkin IT-alalla. Tänään säädetään sitten Idalle ja Oonalle päivitystä keskuksena toimivaan yksikköön.
Perstuntuma, gut feeling, mututuntuma, "se tunne vatsanpohjassa"... Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja ehkä joku näistä edellämainituista kuulostaa tutulta. Tämä tarkoittaa siis tunnetta, joka tulee yhtäkkiä ja usein ilman selkeää syytä.