Koodersin väen mietteitä asioista.
Yhteisöllisyys on ihanaa ja Suvi on omassa yrityksessään alkanutkin puhumaan asiakkaiden sijaan Cavereista ja lähtenyt tarjoamaan myös BarberCaven T-paitoja ja nyt suunnitellaan jo Caveriporukan risteilyjä!
Jos jotain haluaa tietää saa siihen nopeasti vastauksia kysymällä ihmisiltä joille asia on tuttu. Arvailun sijaan voi jostain asian tarkistamalla tietää! Ollaan siis kiinnostuneita ja kysellään ja opitaan lisää kivoja juttuja myös ensi vuonna.
Unelman elämisestä ajatellaan liian usein, että siihen vaaditaan miljoona pankkitilillä ja oma tönö Pielisen rannassa. On kuitenkin myös väliaskeleita joita voit ottaa ennen sitä.
Ei itkeä saa, ei meluta saa, tonttu voi tulla ikkunan taa... Miun puolesta saa tehdä molempia! Itkut ja melut kuuluu elämään, eivätkä ne määrittele sitä, oletko ollut kiltti vai tuhma, mutta se, miten käyttäydyt muita kohtaan kyllä määrittelee.
Neljän päivän työviikko on ratkaisu kaikkeen! Ei se ehkä ihan niin helppoa ole kun sitä välillä tarjotaan ratkaisuna myös asiaan kuulumattomiin tilanteisiin. Mihin kaikkeen neljän päivän työviikko soveltuu ja mihin ei?
Onko koodarin ruokavaliolla vaikutusta siihen miten paljon spagettikoodia syntyy? Entä vaikuttaako spagetti koodarin vatsassa samalla tavalla kuin spagettikoodi projektissa?
Koodatessa ja töissä muutenkaan ei aina lähde. Etenkin uutta opetellessa on tärkeää olla myös armollinen itsellensä ja löytää asioita joita voi edistää myös kun se vaikeampi tekeminen ei ole mahdollista.
Hämmentävän usein töissä käyvät ihmiset ja jopa yrittäjät eivät anna omalle ajallensa mitään rahallista arvoa. Raha ja käytetty aika on täysin eri laareissa eikä niitä ollenkaan vertailla keskenään. Aika on kuitenkin asia jota et saa koskaan takaisin ja se on näin ollen ihmisen arvokkain resurssi.