Koodersin väen mietteitä asioista.
Meni kymmenen vuotta siinä, että päädyin media-alalle. Jo teini-iästä lähtien haaveena oli olla ammattivalokuvaaja, mutta elämä vei lukion kautta kokeilemaan yliopistoelämää, ja sieltä vihdoinkin media-alan opintoihin.
Peruskoulutuksen menetelmä on yhä pääasiassa opettaa asioita ulkoa ja tältä pohjalta myös kokeet ja niiden pisteytykset on suurilta osin hoidettu. Kuinka paljon tämä malli näkyy koodarin arjessa? Pitääkö koodarin osata asioita ulkoa?
En halua sanoa, että hackathonit ovat huono asia vaikka niistä onkin trendi jättänyt muutama vuosi sitten mutta haluan avautua silti.
Tulevista polvista povataan mediassa valmiita koodareita kun he ovat varttuneet tabletti ja älyluuri kädessä. Koodarin korvaan tämä kuulostaa pelottavalta mutkan suoristamiselta. Jos ajat taksia Teslalla, antaako sillä ajokilometrit tietotaitoa/kokemusta/mielenkiintoa korjata manuaalivaihteisen dieselauton varikolla?
Älylaitteet, nuoret ja tulevaisuuden koodarit: totuus on tarua ihmeellisempää. Digi- ja väestöviraston vuonna 2020 teettämä Digitaitokartoitus ravistelee käsityksiä nuorten digitaidoista.
Saamme ajottain yhteydenottoja, jossa varovaisesti kysytään jonkun toteutuksen perään vaikka ovat aiemmin saaneet tiedon näin ei voi tehdä. Usein tilanteissa selviääkin asian olevan varsin tehtävissä. Tuleeko asiakkaalle väärinymmärryksiä vai nähdäänkö parhaaksi ohjata asiakkaalle ajatus asian mahdottomuudesta jos sitä ei ole mahdollista itse tarjota?
Weppi koodaus etenkin selaimen kautta käytettäväksi on hirmu lähellä Koodersin sydäntä, sielua ja pernaa. Lähes joka laitteessa on tätä nykyä selain joka mahdollistaa web-sovellustan käyttämisen hyvin laajalla kattauksella eri laitteita.
Kokemusvuodet eivät aina takaa osaamista. Samasta johteesta myös pelkän tittelin tai koulutusnimikkeen seuraaminen ei anna yleensä täyttä kokonaiskuvaa ihmisen kyvykkyydestä.