Koodersin väen mietteitä asioista.
Miksi esihenkilöt haluavat ihmisiä takaisin toimistolle etätöistä? Miksi kaikki eivät suostu suosittelijaksi? Kenen takia tuodaan pullaa pöytään?
Suomalainen kokous-/palaverikulttuuri on varmasti ollut murroksessa viimeisten vuosien aikana. Eikä se muuta tilannetta, että paljon kokouksia tai palavereita pidetään etänä, myös läsnä kokouksilla on oma paikkansa.
Päivän monologissa Miikka pureskelee niin työ- kuin siviilielämässä tärkeyttä ymmärretyksi tulemisessa ja olennaisen asian viestimisessä. Totuus ei ole aina helpoin keino saada omaa ajatusta toisen ymmärtämäksi.
Kotona oli tietokone jo 6-vuotiaasta asti ja sillä sai silloin tällöin pelata. Siihen aikaan pelit ladattiin vielä ”lerpulta” tai ”korpulta”. Tietokoneet alkoivat enemmän kiinnostamaan yläkoulu ikäisenä, jolloin tutustuin myös tietokoneiden rautapuoleen.
Onko huonon työympäristön syynä aina pomo ja pingispöydän puute? Tänään pohdinnassa mitkä kaikki asiat vaikuttavat mielekkään työskentely-ympäristön muodostumiseen.
Pikkuhiljaa alkaa (tai loppuu) viimeistenkin työmyyrien kesälomat. Check in siis täältäkin! Myös meillä on taas kesän jälkeen hiljalleen palattu arkeen. Moi! Seuraa siis elämänmakuinen tekstinpätkä. (Itsepähän kysyitte! :D)
Sanotaan, että koodari ei koskaan lomaile kun se miettii koodipähkinöitä päässään vapaa-ajallakin. Mitenkäs tämä tapahtuu sitten esihenkilön tai yrittäjän saappaissa jossa on myös huoli työntekijöistä?
Loma ohi, töihin palattu, kaikki unohdettu. Kun astuin toimistolle sisään, olin unohtanut kaiken. Mistä valot syttyikään? Miten ilmastointi laitettiin päälle? Apua!