"Tuu sitten kysymään uudestaan, kun tutkinto on valmis." Nämä sanat kuulin useamman kerran pari vuotta sitten, kun hain media-alan töitä. Nyt tutkinnon ollessa loppusuoralla en edelleenkään tiedä, onko tutkinnon suorittamisesta mitään hyötyä. Olen jo työllistynyt alalle alaa kohtaan tuntemani kiinnostuksen avulla, en ammattiin valmistuneen papereilla. Se on aika siisti tunne.
Koodersilla aloittaessani luulin, että 98% työstäni tulee olemaan videoihin liittyvää työtä. Pian kävi ilmi, että työnkuvaan kuuluu tooodella paljon muutakin. Olen päässyt ottamaan valokuvia, tekemään painotuotteita, esitteitä, sekä päässyt suunnittelemaan toimiston sisustusta. Niin, ja toki oon päässyt myös harjoittelemaan kirjoittamista blogien muodossa, sekä herättelemään vanhaa piirustusintoa! Yksikään työpäivä ei ole ollut samanlainen kuluneen puolivuotisen aikana, vaan jokaisessa päivässä on ollut jotain ainutlaatuista.
Täällä olen oppinut myös miettimään mitkä kivat asiat voisi hyödyttää myös yritystä. Koodersin tulokulma on opettanut aivoilleni tätä mystistä markkinointia. On ollut hauska huomata, miten ilmoille heitetyistä toiveista on saatu sekä mukavaa tekemistä, että markkinointimateriaalia. Hyvänä esimerkkinä on akustiikkapaneelien askartelustriimi, joka toteutui pari kuukautta sitten. Olimme Kaisan kanssa heittäneet ilmoille toiveen, että olisipa kiva tehdä käsitöitä työaikana, ja pienen aivoriiheilyn jälkeen päädyimme suunnittelemaan paneelit. Toki suurimmilta osin nämä ideat tulevat "The Bossilta", mutta on ollut mukava huomata, että työntekijöitä oikeasti kuunnellaan. Ja todella mielenkiintoista on myös ollut kuulla se, että huhujen mukaan "Me ei enää soiteta myyntiä, vaan meille soitetaan". Tämä pelkästään siksi, että Koodersilla haluttiin ottaa aluksi (melkein väkisin) videot käyttöön markkinoinnissa. Kerron teille siis salaisuuden: Ajatelkaa toiveitanne töissä ääneen, ne saattaa toteutua!
Tutkinto ja kouluttautuminen on todella hieno juttu ja se on hyvä pohja alan kiinnostavuuden tunnistamiseen ja lainalaisuuksien oppimiseen. Se ei kuitenkaan ole nykyään enää ainoa reitti työpaikan saamiseen jonka olen saanut onnekseni matkalla konnatiimin tykö saanut huomata.
Kliseistä ja imelää ehkä, mutta oon iloinen siitä, että miut on otettu Koodersille töihin, vaikkei ammattia vielä olekaan. Loppuun pieni vinkki: Jos sie tykkäät jotain tehdä, niin pystyt kyllä saamaan siitä elantosi. Se voi olla joko helppoa, tai sitten vaatii hieman työtä, mutta ei se mahdotonta ole!
Työnteon ei aina tarvitse olla kaavamaista. Minullekin on videomaakarina tullut mahdollisuus päästä tekemään esitteitä ja jopa käyttöliittymäsuunnittelua.
Ei itkeä saa, ei meluta saa, tonttu voi tulla ikkunan taa... Miun puolesta saa tehdä molempia! Itkut ja melut kuuluu elämään, eivätkä ne määrittele sitä, oletko ollut kiltti vai tuhma, mutta se, miten käyttäydyt muita kohtaan kyllä määrittelee.
Meni kymmenen vuotta siinä, että päädyin media-alalle. Jo teini-iästä lähtien haaveena oli olla ammattivalokuvaaja, mutta elämä vei lukion kautta kokeilemaan yliopistoelämää, ja sieltä vihdoinkin media-alan opintoihin.