Uusi työ voi murtaa ennakkoluuloja

Moni varmasti voi samaistua siihen, miltä uuden työn aloittaminen tuntuu. Se voi jännittää, innostaa ja tuoda turvallisuutta. Myös epävarmuus kuuluu asiaan, sillä usein joutuu miettimään sitä, että mitä minulta odotetaan ja onko osaamiseni riittävää. Rutiinien muodostaminen voi viedä aikaa ja alkuun pää saattaa olla ihan pyörällä kaikesta tiedon määrästä. Tällä kertaa kuulemme kahden uuden työntekijämme fiiliksiä töiden aloituksesta.

Ida aloitti Koodersilla media-alan työtehtävissä oppisopimuksella. Hänen työtehtäviinsä kuuluu pääasiassa videoiden tekeminen. Ida on jo ennestään tuttu, sillä hän teki Koodersilla media-alan perustutkinnon harjoittelun kesällä 2019. Nyt hän odottaa innolla sitä, että saa tehdä alan töitä samalla edistäen opintoja. Ida tekee videoita mm. someen, mainoksiin, blogiin ja verkkokursseihin. Myös markkinointipuolen tehtäviä on kaavailtu Idan vastuulle.

Toinen uusi työntekijämme on ”Ohjelmoinnistako minulle ammatti” -työvoimakoulutuksen käynyt alanvaihtaja Kaisa. Hän on aiemmalta koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden maisteri ja taiteen tekeminen on ollut lähellä sydäntä. Kaisa ei kuitenkaan kokenut löytävänsä omaa paikkaansa taiteen parista ja työvoimakoulutuksen jälkeen alkoikin aktiivisesti hakea töitä ohjelmointialalta. Myös Kaisalle Koodersin toimisto oli ennestään tuttu, sillä hän oli käynyt aiemmin Tarmo -hankkeen kautta kuulemassa Miikan vinkit siihen, miten koodialalle voisi päästä töihin. Myöhemmin kun Kaisa huomasi Miikan tekemän rekryvideon somessa, hän tunsi tilaisuutensa koittaneen.

Kaisa teki ennakkotehtävät, sekä työhakemuksen videon muodossa ja pääsi haastatteluun. Haastattelu sujui Kaisan mielestä hyvin, ja se oli myös yllättävän erilainen. ”Siinä keskityttiin hyvinvointiin liittyviin asioihin, sekä siihen, millainen olen ihmisenä. Koodaamisesta puhuttiin itseasiassa aika vähän. Näin asioiden minusta pitäisikin mennä”, Kaisa kertoo. Uuden työn aloitus oli Kaisalle iso muutos ja hän tunteekin olevansa vielä hieman pyörryksissä. Myös omat uskomukset liittyen omiin taitoihin ja riittämättömyyteen on täytynyt murtaa ja antaa itselle aikaa oppia uusia asioita. Kaisa ei koe olevansa vielä valmis koodari, mutta sitä Koodersilla ei haettukaan. Tärkeintä oli löytää hyvä tyyppi, joka on halukas oppimaan.

Idan tie Koodersille oli erilainen, sillä häntä pyydettiin töihin. Aiempi harjoittelu oli sujunut hyvin ja Ida oli myös välillä muistutellut itsestään kyselemällä töitä. Ilmassa oli ollut epävarmuutta siitä, miten media-alalla olisi mahdollista työllistyä ja myös lähipiiri oli antanut tähän omat epäilyksensä. Kuitenkin nämä ennakkoluulot ovat saaneet kumoutua, ihan samoin kuin Kaisan ennakkoluulot ohjelmointialalle työllistymisestä vähäisellä koulutuksella. Molemmat ovat kokeneet, että aiemmin mahdottomilta tuntuvat asiat voivatkin toteutua. Myös koodarista ollut uskomus, että täytyy olla mies, joka on lapsesta asti elänyt ja hengittänyt koodia sekä pelaamista, on purkautunut. Kaisa on nyt koodari, jota kiinnostaa myös ihmiset, tunteet ja syvälliset keskustelut.

Kaisa viettää vapaa aikaansa perheen parissa, luonnossa liikkuen, sekä pianon ääressä laulellen. Perheeseen kuuluu avopuoliso, 3 lasta ja 3 kissaa. Myös kuvataiteen pariin Kaisalla on edelleen kiinnostusta. Ida taas harrastaa suihkulaulantaa, thai nyrkkeilyä ja videopelejä. Perheeseen kuuluu avopuoliso sekä kissa. Molemmat kokevat, että työpaikan saaminen on ollut paras asia pitkään aikaan, mutta samalla tiedostavat sen, että työajan ulkopuolella on tärkeää tehdä itselle merkityksellisiä asioita. Siihen, että työssä voi hyvin voi vaikuttaa isolta osalta jokainen itse. Kuitenkin myös työpaikan tuki sille, että jokainen otetaan huomioon omana itsenään on äärimmäisen tärkeää. Työntekijän näkeminen ihmisenä, eikä pelkästään koneiston osana, tuntuu tärkeältä. ”Se että voi olla oma itsensä, eikä tarvitse osata vielä kaikkea, tuntuu tosi lohdulliselta!” Ida ja Kaisa ynnäävät.