Olemme maailmassa, jossa työelämässä vaaditaan tuloksia. Itsessään tuloksen tekeminen ei ole paha juttu, vaan miten kukin saa sen tuntumaan kuormittavalta ja haasteelliselta. Jokainen tunnistaa varmasti joitakin piirteitä, jotka auttavat tai vaikeuttavat omaa tekemistä. Jäämme tekemään asiaa ja hiomaan, tuntuu ettei millään saa miellyttävää lopputulosta tai ratkaisua. Joskus emme vain näe sitä, sellainen persoonallisuuden piirre on vaativuus itseään kohtaan.
Nyt en puhu diagnosoidusta persoonallisuus häiriöstä, vaan enemmän miten vaativia voimme olla itseämme kohtaan ja miten se voi vaikuttaa. Oppiminen ja kehittyminen luo meille hyvän pohjan tehdä asioita. Tiedostamme miten opittua voimme käyttää käytännössä ja näemme sitten tehdyn tuloksen. Se onko riittävän hyvin tehty tai olenko tyytyväinen, niin näkyy sisäisenä puheena – ulospäin se näkyy toistuvana lopputuleman hiomisena, vaikeutena aloittaa tai kaventuneena toimintakykynä. Vaativuus itsessään ei ole aina huono asia, se voi mahdollistaa tarkan ja hyvin tehdyn lopputuloksen. Hyvässä tilanteessa olemme tunnistaneet oman vaativuutemme ja pystymme käsittelemään myös sen tuntemuksen.
Mitä siis voimme tehdä, jos huomaamme hiovamme koko ajan enemmän ja enemmän, eikä tuska hellitä. Muutamat asiat saattavat helpottaa:
Kuulostaa helpolta, mutta ei aina tunnu siltä. Kannattaa puhua asiasta, koska silloin monesti alkaa itsekin ymmärtämään mitä se vaativuus on näkynyt ulospäin. Jossakin tapauksissa tietoisuus auttaa helpottamaan oloa ja ymmärtämään milloin on hyvä olla tekemättä asiaa, jos vaativuus alkaa nostaa päätään.
Tekemisen pilkkominen pienempiin osiin ja tekemällä eri ajalla, voi auttaa keskittymistä olennaiseen tekemisen asiassa. Myös rajat siitä mitä ollaan tekemässä, auttavat helpottamaan painetta, ettei tarvitse ratkaista kaikkia haasteita. Kysy myös tarkennuksia, jos ei tunnu pääsevän eteenpäin tehtävissä
Kannattaa ottaa pieniä asioita, joita muuttaa omassa toiminnassa. Helpompi tehdä muutokset, kun ei tarvitse miettiä koko toiminnan muuttamista.
Jokainen meistä on jostakin asiasta vaativa, eikä se piirre häviä kokonaan pois. Tunnista miten se näkyy omassa tekemisessä, mitä sinä tarvitset, että pystyt toimimaan. Työelämässä puhumme vuoropuhelun merkityksestä, vaativuudessa sisäinen puhe on hyvä muuttaa vuoropuheluksi. Apua on helpompi antaa, kun tiedetään mihin asiaa toinen on jumittanut tai juuttunut. Puhuminen on monesti monessakin asiassa se suurin apu eteenpäin menemisessä, toisaalta aina ei tarvitse mennä eteenpäin. Valitseva tilanne voi olla hyvä, se voi olla riittävää tässä tilanteessa. Uskalla siis kertoa ja ottaa apua vastaan, yhdessä tekeminen antaa enemmän tilaa hengähtää. Kun tilaa on hengähtää, niin vaativuus ei ole hallitseva tunne tai piirre.
Kysyntä ja tarjonta, palvelun tuottamista tulevat kustannukset, mitä rahalla saa... Kaikista näistä koostuu palvelulle hinta.
Olemme jokainen kohdanneet sankareita, jotka ovat tehneet urotekoja – joskus jopa näyttävästi. Myös monesti teemme arjessa joka päivä sankaritekoja, joista ei tulekaan näkyväksi ympärillä oleville ihmisille.
Suomalainen kokous-/palaverikulttuuri on varmasti ollut murroksessa viimeisten vuosien aikana. Eikä se muuta tilannetta, että paljon kokouksia tai palavereita pidetään etänä, myös läsnä kokouksilla on oma paikkansa.