Vilin tilannekatsaus: Matkalla mestariksi

Muutaman kuukauden päästä tulisi itsellä vuosi täyteen Koodersilla, jee! Ajattelin kertoa hieman, mitä kaikkea viime aikoina on tapahtunut.

Sain koulupaikan Joensuusta eli työn ohella opiskelen tietojenkäsittelyn tradenomiksi. Tai siis... tarkoitan että opiskelujen ohella käyn töissä, kunhan vain kerkeän tietenkin. Koulun ja työn yhdistäminen onkin ollut uusi asia itselle. On täytynyt tehdä jonkinlaista suunnitelmaa, milloin hoitaa minkäkin koulujutun, koska muuten huomaa, että jonkin tehtävän palautuspäivä onkin tänään ja tehtävää ei ole edes aloitettu (näinkin on käynyt sattumoisin). Eli koulun ja työnteon yhdistäminen vaatii itsekuria, joka itselle on ollut vähän hankalaa ainakin välillä. Työpäivän jälkeen tekisi mieli vain mennä nukkumaan tai tietokoneelle pelaamaan. Vaikka välillä tuntuu, ettei ole aikaa tehdä kouluhommia, ovat ne luistaneet silti ihan hyvin, varsinkin kun sopimalla tarpeeksi ajoissa voi pitää ns. vapaapäiviä töistä, jotka kuitenkin käytetään tietenkin koulujuttuihin. Näinä päivinä on helppoa vain tehdä kerralla paljon tehtäviä eteenpäin, jos se vain kurssista riippuen on mahdollista. Toki tällä hetkellä tuntuu vain, että haluaisin olla enemmän töissä kuin koulussa.

Koulupaikasta ja töistä johtuen olen myös muuttanut Joensuuhun kivaan yksiöön keskustassa. Muutto helpotti varsinkin työasioita mukavasti sillä nykyään on vajaa kilometri matkaa töihin versus Outokumpu - Joensuu, joka on noin 50 kilometriä.

Olen siis nykyään Koodersin Koodi Kisälli, joka taitaa käytännössä tarkoittaa juniori koodaria mutta kuulostaa paljon kivemmalta. On mielenkiintoista miettiä, että helmikuun alussa en osannut vielä juuri mitään webbipuolen asioita ja nykyään olen päässyt mukaan myös asiakasprojekteihin, eli kehitystä on tullut huomattavasti. Tein jokin aika sitten myös videoblogin aiheesta "kameran jännittäminen" jossa annoin jotain neuvoja, kuinka jännitystä voi lieventää, joten voisin sanoa, että kameran jännittäminenkin on helpottanut. En vain vieläkään osaa kovin hyvin improvisoida puheitani kameran edessä mutta siinäkin parempaan suuntaan.

Koodarin työlogiikka on joskus hieman hankalaa, en meinaa pysyä kärryillä edes omasta projektistani joskus.

Hankalista asioista puheen ollen: kynnys kysyä apua on välillä hieman liian iso. Tiedostan että en ole vielä täysin osaava tekijä koodauksessa vaan välillä pitää kysyä apua, mutta sitä ei jostain syystä tule tehtyä kovin hanakasti. Monesti on käynyt niin että olen itse koittanut ratkaista jotain ongelmaa 6 tuntia ja kun olen ennemmin tai myöhemmin pyytänyt apua, Miikka tai Oona osaavat vain ratkaista ongelmani 2 minuutissa. Silloin tulee fiilis, että olisinpa kysynyt aikaisemmin. En vain osaa aina erottaa milloin kannattaa kysyä suosiolla apua tai koittaa tehdä itse.

Työelämän pelisääntöjen suhteen ei ole ollut itsellä juurikaan ongelmia tai opettelua, tulen töihin sovittuun aikaan ja lähden sovittuun aikaan. Puolenpäivän aikoihin syön lounaan ja käyn hieman kävelemässä pihalla, joihin meneekin sopivasti puoli tuntia. Iltapäivällä käyn yleensä myös vähän tuulettumassa ulkona. Vielä silloin kun olin harjoittelussa, taisi joskus käydä sitä, että lounas venähti reilusti puolen tunnin yli, mutta nykyään ei niinkään, muutama minuutti korkeintaan.

Työt ylipäätään sujuvat koko ajan paremmin ja paremmin, hiljaa hyvä tulee.