Harmillisesti jouduimme tässä paremman puoliskoni kanssa jonkin aikaa sitten myymään esimmäisen automme, koska uusi perheenjäsen ei siinä pitkään olisi enää kunnolla mahtunut matkustamaan. Tässä teille siis tarina eräästä hampaankoloon jääneestä vertaiskaupasta.
Olipa kerran synkkä, kylmä ja märkä toukokuinen alkuilta. Lisäsimme ilmoituksen pikkupösöstämme Nettiautoon. Latasimme laadukkaat ja kattavat kuvat autosta auringonlaskussa sekä vietimme tovin keksiessä mukahauskaa myyntitekstiä, jossa kerrottiin miten auto kaipaa uutta kotia autosta riippumattomista syistä. Maalasimme rehellistä kuvaa mainiosta autosta, pikkuvikoja ja muita ominaisuuksia unohtamatta. Tästä saisi joku vielä yhtä hyvän ensiauton, vakaan ratsun orastavan kesän rientoihin ja leijonan kehräämään asfaltille, niin kuin mekin kolme vuotta sitten saimme.
Ostaja nro. 1 soittaa 10 sekunnin päästä siitä, kun julkaisimme myynti-ilmoituksen. Päivittelimme puhelimen soidessa muutamalla sanalla, ettei soittaja mitenkään ole voinut ehtiä lukea ilmoitusta saatikka ymmärtää sitä. Ostaja tinkaa hintaa vähän alemmas, koska hän tulee toiselta paikkakunnalta autoa ostamaan. Haluaa myös maksaa 50e varausmaksun ja tulee heti huomenna hakemaan. Asia ok, siinähän ostaa. Tämän puhelun aikana tuli kaksi muuta puhelua. Hetken päästä meille soitetaan uudestaan, tällä kertaa ostajan vaimon puolesta. Kuulemma ei saa hänen miehelleen myydä _noin_huonoa_autoa_, koska hänen miehensä ei ymmärrä hyvin suomea. Vaimo luetteli ne muutamat viat, mitkä olimme ilmoituksessa maininneet. Kaupat jäivät siihen. Emme soittaneet aiemmin puhelun aikana soittaneelle henkilölle, koska ei hänkään todennäköisesti ollut ilmoitusta lukenut ennen kuin meille soitti.
Hetken päästä soittaa ostajaehdokas nro. 2. Kuulemma ostaisi auton ilmoitettua hintaa halvemmalla tietty, koska tulee autoa toiselta paikkakunnalta hakemaan ja tulisi heti huomenna tekemään kaupat. Sovittiin sitten niin, erheellisesti tässä vaiheessa poistimme auton ilmoituksen, niin varmoilta kaupat tässä vaiheessa vaikuttivat. Vielä puolilta öin ensimmäinen ostaja yritti soittaa uudelleen.
Saapui huominen ja ostaja nro. 2 laittaa viestiä, että olisi juuri hyppäämässä junaan, mutta maksaisikin vain lähemmäs puolet autolle ilmoitetusta hinnasta. Käytännössä kahden kauden uusien renkaiden hinnalla ei aiottu autosta tässä vaiheessa luopua, joten jääkööt ostaja aseman laiturille ruikuttamaan. Hetken päästä tuli viesti, jos kuitenkin tehtäisiin niin, että hän välittää tiedon autosta kaverilleen ja hän saisi tästä vaivanpalkkaa itselleen 200 euroa ja me 800e. Reilua, olihan hän meille asiakkaan kuitenkin hankkinut? Ostaja nro. 2:sta kuitenkin tuli sellaiset vibat, että koimme paremmaksi jättää tämän huomioitta ja estää numeron. Eikun uutta ilmoitusta tulille, lisäsimme vielä uuteen ilmoitukseen, ettei auton hakemiseen kuluneet kilometrit ole ostajan alennusprosentti.
Saapui kolmas päivä ja ostaja nro. 3. Hän ei tingannut hintaa yhtään alaspäin. Tulee myös huomenna hakemaan ja jos mitenkään voisimme sen takia poistaa ilmoituksen. Emme poista ilmoitusta, ennen kuin tulee hakemaan. Treffit sovitaan seuraavalle päivälle juna-asemalle, tarkemmasta kellonajasta sovitaan vielä myöhemmin.
Saapui taas huominen, soitetaan ja laitetaan viestiä, missä menet, milloin tulet Joensuuhun? Ei vastausta.
Tulee taas huominen ja taas uusi ostaja, sovitaan taas, että ostaja nro 4. tulee huomenna hakemaan. Tässä välissä alkaa hieman jo myyjien hymyt hyytyä. Tällä kertaa kysellään jo hyvissä ajoin, hyppäsikö ostaja junaan. Kyllä, tuli myös kuva todisteeksi. Ostaja puolestaan kysyy, olemmeko todella myymässä autoa? Siis niin, miksemme olisi? Hämmästelemme ja alkaa toivo autokaupan onnistumisesta taas herätä.
Ostaja nro. 4 saapuu Joensuuhun ja kertoo, että oli jo aiemmin tällä viikolla matkustanut Tampereelle ostamaan tätä autoa. Siis mitä, meidän autoa? Joo, ostaja nro. 2 oli myynyt meidän autoa, meidän kuvilla Tampereella! Meidän pikkupösöä! Oli tältä ostajan nro. 4:selta ilmeisesti jonkin varausmaksunkin saanut revittyä.
Auto vaikutti olevan ostaja nro. 4:sen mielestä sopiva ja kysyy vielä, onko tämä varmasti nyt minun? No tietysti! Auto vihdoin ja viimein vaihtoi omistajaa.
Eräs viisas tokaisi kerran, että "alle tonnin auton omistajan kanssa ei kannata olla kaveri" ja tämän kokemuksen jälkeen se pitää kyllä paikkaansa, sen verran syvälle tunteisiin meni tämä autokaupan veemäisyys. Sama tauti tuntuu olevan lähes kaiken "kirppari"tavaran myynnissä, varataan ja lähes tulkoon vaaditaan tavaran myymistä tietyin ehdoin, muttei siitä sitten kuitenkaan tule ostajan puolesta mitään. Ei sillä väliä menettääkö myyjä "ostajan" takia toisen oikean ja satavarman ostajan. Jos haluat perua kaupat, kerro siitä. Älä varaa, jos et aio ostaa. Mielestäni osto- ja myyntitapahtumien ei pitäisi olla oletusarvoisesti hankalia, hyvänä lähtökohtana tähän olisi peruskohteliasuus kanssaeläjiä kohtaan. Myös ostajalla on velvollisuuksia.
Myy ja osta oikein!
Myydessä muista
Älylaitteet, nuoret ja tulevaisuuden koodarit: totuus on tarua ihmeellisempää. Digi- ja väestöviraston vuonna 2020 teettämä Digitaitokartoitus ravistelee käsityksiä nuorten digitaidoista.
Tekoälyllä voi tehdä ihan mitä tahansa! Vai voiko? Ihan kaikkeen se ei kykene, mutta kuvien käsittelyssä tekoälyllä on paljon annettavaa esimerkiksi taustan muuttamiseen ja jopa laajentamiseen.